Alakoulun yleisurheilukisat, kävin katsomassa, vanhat muistot tuli mieleen ja paha fiilis!!
En ollut aikoinani luokallani huonoin urheilija päinvastoin, mutta muistan jännityksen, vilunväreet ja kannustushuudot kilpakumppaneille. Oma lapseni ei onnistunut tänään hyvin, seurasin tilannetta aika rankkaa touhua kun lapset keskenään vertailivat tuloksia. Tulin surulliseksi niiden lasten puolesta keitä ei kannustettu ja sen aiheuttamaa pahaa mieltä.
Mietin onko yleisurheilukilpailujen pitämisessä mitään järkeä? Vai onko lasten hyvä oppia jo pienestä elämän kilpailuhenkisyys, taidot. Miten kilpaileminen kasvattaa itsetuntoa vai latistaako se lisää?
Kerro omia muistoja kilpailuista tai miten kestät oman lapsesi häntäpää joukkoon kuulumisen?
Kommentit (2)
Riippuu luonteesta onko lapsi kehujatyyppi. Usein urheilussa menestyneet ovat hyviä kaikessa muussakin.
Mutta meidän lapset ovat tykänneet yleisurheilukilpailuista. Mitä pienempiä ovat olleet, niin sitä enemmän ovat tykänneet. Jos ovat saaneet palkinnon, niin kiva juttu, mutta jos eivät, niin ei mitään väliä. Oikeasti monet pienet tykkäävät kilpailemisesta, mutta he eivät vielä osaa olla ilkeitä huonommin mestyville. Ei ainakaan meidän lapsia ole mitenkään mollattu, vaikka olisivat jääneet kisassa viimeiseksi.