Miten rikkinäinen voi lapsen mieli olla?

varmaan aikanaan pystyt tyttäresi ihmissuhteista ja niiden mahdollisista vaikeuksista lukemaan käytöksesi aiheuttamat jäljet. onneksi hoidat asiasi nyt paremmin. jatka samaan malliin, ja hyvä että olet muuttanut tapojasi.

Kyllä,olen jättänyt sen elämän jo taakse. Vain huonot muistot elävät.



Ap

hakee toivottavasti terapia-apua mm turvattomuuden tunteen aiheuttamiin ongelmiin.

Tai sitten ei mitään, toiset selviävät vaikeistakin paikoista jollain ihmeen keinolla! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, tsemppiä teille!

Lisäksi, jos se mummo on ollut kunnollinen, niin on voinut saada lasten mielet pidettyä kasassa.



Lähde lasten kanssa herkästi perheneuvolaan, jos näet lapsesi reagoivan!

Vahvista hänen luottamustaan siihen, että kotona on rauhallista ja että äiti on turvallinen tästedes. Ja muistuta tyttärellesi, että ikävistäkin asioista pitää puhua. On upeaa upeaa, jos olet tehnyt tuollaisen muutoksen elämässäsi. Kaikkea hyvää sinulle!

Mummo on voinut olla lapsesi kehityksen ns. suojeleva tekijä. Tiesitkö että nuoruuden sanotaan olevan " toinen mahdollisuus" , jolloin lapsuuden ikäviä asioita voidaan purkaa ja rakentaa asioita, suhteita, käsityksiä jne. uudelleen...?

Minä sain katkaistua vuosien päihde- ja mielenterveysongelmakierteen muutama vuosi sitten. Lapsi tuolloin 5v. On joutunut elämään elämää, jota lapsen ei pitäisi joutua elämään.

Joka päivä mietin sitä elämää ja mitä se on lapselle tehnyt. Syyllisyys on valtava.

Lapseni on käynyt perheneuvolassa useita kertoja ja olemme purkaneet siellä yhdessäkin asioita. Tähän mennessä ei ole huolen aiheita ilmaantunut, mutta kokoajan pelkään, että lasen mieli alkaa järkkymään.

Yritä hakea keskusteluapua sekä sinulle ja lapselle, jos sitä ette vielä saa.

Jaksamista sinulle.

että siihen, miten lapsi reagoi, jos reagoi, myöhemmässä elämässään lapsuuden " traumoihin" , vaikuttaa esim. lapsen omat luontenpiirteet. Siksi ei voi koskaan ennustaa, että jos vaikka vanhemmat ovat juoneet 5 lapsen ekaa vuotta, hänestä tulee isona sellainen ja sellainen. Ei voida sanoa näin; ihmisen kehitystä ei voi koskaan varmasti ennustaa.

syyllisyys ei auta ketään, anna aikaa ja rakkautta, se riittää hyvin pitkälle, tiedän mistä puhun, omieni lasteni huostaanotto purettiin 1.5v sitten ja olen läpi käynyt samoja asioita ja käyn välillä edelleenkin.

Vanhempamme ryyppäsivät ja hakkasivat toisiaan koko lapsuuteni ajan, se oli yhtä helvettiä. Minä ja 3 sisarustani ollaan kaikki käyty vähintään koulua AMKn tasoisesti, kaikilla vakituiset työpaikat, olemme kaikki täyspäisiä ja onnellisia parisuhteissamme.



Suhteemme viinaankin on ihan tavallinen, 2 sisarustani ei juo oikeastaan ikinä, minä ja toinen sisarus käymme silloin tällöin viihteellä, n. 1x/2-3kk.

Huolimatta vaikeista olosuhteista te olette selvinneet, aivan kuten voikukkakin puskee itsensä vaikka asfaltin läpi.

Enkä todellakaan häpeä vanhempiani, he ovat valinneet oman tiensä ja sen kulkekoon loppuun asti miten haluavat. Me olemme sisaruksieni kanssa ylpeitä, että selvisimme tuosta, olemme vahvoja ihmisiä.

niin kuin mullakin esim. koulukiusaaminen. Mutta ei se tarkoita sitä, että ne lapsuuden negatiiviset asiat määrittäisivät nykyhetkeä. Kaikilla meillä on tapahtunut lapsena jotain joka on ollut traumaattista/ikävää; vanhempien, sisarusten kuolema, loukkaantumisia, alkoholiongelmia perheessä jne. Ne ovat muistissa, ne tulevat muistista aika ajoin pinnalle, niitä muistellaan, ehkä itketään, ja sen jälkeen jatketaan elämää.



Näin tapahtuu suurimmalle osalle niistä, jotka ovat jotain ikävää lapsuudessaan joutuneet kokemaan.

Olen antanut heille anteeksi, minä rakastan vanhempiani ylikaiken. Pidän heihin yhteyttä päivittäin, jos ovat kamalassa kännissä, sanon etten halua puhua nyt jne.



Olemme jutelleet vanhempieni kanssa lapsuudestani, ovat pyytäneet anteeksi tekojaan ja olen antanut. Mennyt on mennyttä! Viha on turha tunne :)



t:14