Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
APUA KAIVATAAN!!! Olenko masentunut vai johtuuko tää raskaudesta? Nyt siis ihan loppu raskaus menneillään
06.02.2007 |
rv 39+jotain ja n. kuukauden ajan olen ollut jotenkin ihan hajalla. Kaikki asiat tuntuu leviävän käsiin ja olen alkanut epäillä miten pärjään esikoisen 2v ja uuden vauvan kanssa. Nyt eilen tuntui että jotkut padot vaan murtui ja olen itkenyt melkeinpä koko ajan eilisillasta lähtien. Kaikki ruuanlaitot yms. rutiinit olen kyllä saanut hoidetuksi ja tänään kävin neuvolassakin , mutta olo on todella onneton. En uskaltanut jäädä yksin kotiin villin esikoisen kanssa niin mies joutui ottamaan hänet vielä tähänaikaan mukaan kauppareissulle. Siitäkin tuli paha mieli kun hän joutuu mun takia (siis lapsi) kärsimään. Meneeköhän tää ohi synnytyksen jälkeen vai olenko oikeesti masentunut!??? Vastatkaa pliis joku jolla on edes vähän saman suuntaisia kokemuksia! Kaipaan nyt todella apuanne!
Kommentit (5)
Minulla on siis täysin sama tilanne, tosin raskausviikkoja vasta vajaa 30. Mutta olen masentunut, itkettää jne. Toisaalta hoidan lapsen (vajaa 2v.) ihan hyvin ja jaksan leikkiä hänen kanssaan, pussailen, hassuttelen jne. mutta oma olo on onneton ja näytän sen kyllä muille läheisilleni mutta en lapselleni. Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa.
Uskon, että tämä johtuu vain hormooneista. Hyvä kuitenkin että olet ap neuvolassa asiasta puhunut, minäkin varmaan asiasta mainitsen. Ehkä synnytyksen jälkeen tähän voi saada jotain apua jos tilanne vielä jatkuu.
Tsemppiä vain kovasti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä turhia nyt murehdi, kyllä kaikki siitä selviää. Minulle on joka raskauden aikana tullut hirveä paniikki, on tuntunut, etten olekaan lainkaan valmis uuden vauvan syntymään. Sitten kaikki onkin sujunut ihan hyvin. Kärsin jopa jonkinlaisesta raskaudenajan masennuksesta.
...ja voin sanoa, että melko tutulta kuulostaa. Enkä ajattele, että olisin masentunut. :) Itselläni johtuu lähinnä siitä, että koko tämä vuosi ollaan menty huonoilla yöunilla ja väsymys on jo aivan valtava. Olen antanut itselle luvan laiskotella ja en enää kärsi siitä huonoa omaatuntoa. Lapset (2kpl) koettelevat hermoja välillä ihan valtavasti, mutta olen yrittänyt silloin, kun meinaa pinna kiristyä, vaan olla välittämättä ja vaikka mennä makuuhuoneeseen rauhottumaan. Musta tuntuu, että toisilla on tällaista aina loppuraskaudessa. On hyvä, jos mies ymmärtää tilanteen ja antaa sinulla omaa aikaa ja erityisesti kannustaa sinua. Tsemppiä sulle! Luulen, että kohta helpottaa... :)
Mies on kyllä ihana ja häntä suuresti rakastan, mutta näissä asioissa hän menee ihan lukkoon, tai siis ei tiedä miten itkevän ja sekoilevan naisen kanssa toimitaan. Toivon todellakin että vauvan syntymän myötä asiat korjaantuu ja voin olla taas oma itseni. ja sulle 3 myöskin tsemppiä ja toivottavasti saat neuvolasta kaipaamaasi tukea. Mä siis en maininnut tästä itse neuvolassa vaan oli ihan rutiini käynti kyseessä.
Alue: Aihe vapaa
mutta suosittelen että juttelet olostasi miehesi kanssa. Ehkä osaatte yhdessä pohtia miten pitkäaikaisia nämä tunteet on ja voisiko siihen auttaa jonkin asian muuttaminen toisenlaiseksi ihan arkielämässä. Voimia sinulle!