Masennus ja töihin paluu; pahensiko vai paransiko tilaasi?

Ehdottomasti töihin!! Saa muuta ajateltavaa ja seuraa työkavereista ja se tunne, että on tärkeä ja sua tarvitaan jossain! jaksuja

että on jotain, mikä pakottaa toimimaan ja nousemaan sängystä. Suosittelen kuitenkin miettiin oman jaksamisen ja pitämään omaa terveyttä ensisijaisena, jos ei jaksa niin ei jaksa.

Aloitin työt ns. työkokeiluna, eli aloitin vähitellen lyhyemmistä päivistä ollen samalla kuntoutustuella. Ensimmäiset 3 kk oli näin, vasta sitten aloitin normaalin palkkatyön.

Jotain terapiaa tai lääkitystä ja selvitystä perheen tilanteeseen olisi varmaan silti pitänyt hankkia siinä vaiheessa, koska masennus tuli niin rajuna sitten seuraavassa raskaudessa (jo raskausaikana) uudelleen.

Vierailija:

Jotain terapiaa tai lääkitystä ja selvitystä perheen tilanteeseen olisi varmaan silti pitänyt hankkia siinä vaiheessa, koska masennus tuli niin rajuna sitten seuraavassa raskaudessa (jo raskausaikana) uudelleen.

Voi, sinulla on sitten ihan samanlainen kokemus kuin itsellänikin. Nyt olen toisen lapseni jälkeen palaamassa töihin hänen ollessa puolitoistavuotias. Ja minua pelottaa. Olen tänne saakka pärjännyt ilman lääkkeitä, mutta en ole vieläkään täysin kunnossa. Jännitän todella töihin paluuta. Mietin, ehtisinkö hommata tai kokeilla jotain lääkettä ennen menoa töihin.

Ei kannata niitä lääkkeitä pelätä. Itsellänikin oli tosi ennakkoluuloinen asenne niihin. Mutta lääkäri suositteli ja päätin sitten kokeilla. Halusin itsekin parannusta ahdistuneeseen olooni. Ja minulla ne ainakin auttoivat tosi pian. Lääkkeeni on Cipramil. Mielialalääke. Jaksan selvästi paremmin lastenkin kanssa. Mieskin huomaa eron. Hetkittäin huomaan jo olevani ihan onnellinen!



Lääkkeen määräsi minulle psykiatri. Juttelin lääkkeestä vielä erään psykologin kanssa, joka hänkin sanoi, ettei tarkoita sitä, että joutuisin aina syömään lääkettä. Se voi auttaa vaikean ajan ohi.



Itsellänikin on tilanne, että työttömyden jälkeen olen saamassa töitä. Mietin ja oikeasti pelkään jaksamistani minäkin. Minulla vielä uusi työ, työnantaja ei tiedä masennukesta. Siksikin turvauduin nyt tähän lääkkeeseen. Ehkä jotain terapiaakin vielä saan. Aika psykiatriselle polille on kolmen viikon päästä.



Tsemppiä! Apua kannattaa hakea ja kaikki mahdollinen apu kannattaa ottaa vastaan!

Minulla se meinasi ensin aiheuttaa unettomuutta. Heräsin yöllä ja valvoin. En kyllä ahdistuneena. Mutta tämä kaikki jäi pois, kun siirsin lääkkeenoton illasta aamuun. Tämä vinkkinä.

Ajattelin varata itselleni ajan lääkärille ja kokeilla lääkkeitä seuraavaksi. Elämässäni on tapahtunut viime vuosina paljon muutoksia ja meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja hieman muitakin parisuhdeongelmia jne Periaatteessa potentiaalia olisi olla onnellinen, eli perusasiat kunnossa kun vain saisin itseni jotenkin kuntoon tästä.



Väsyttää aina, tukka lähtee. Kunnon ruoka ei maistu laisinkaan, makeita syön välillä liikaakin sen ruuan sijaan. Ei ole oikein kiinnostusta mihinkään, liikuntaa harrastan. Ystäviä minulla ei juuri ole samalla paikkakunnalla, puhelimella saan halutessani kiinni ihmisen, jonka kanssa kaikesta voin keskustella. Nämä parisuhdeongelmat ovat vähän sellaisia, että en tiedä onko masennukseni syy vai seuraus vai vähän välillä puolin ja toisin. Lapset ovat upeita, heitä en syytä mistään. Lähinnä säälin ajoittain, sillä koen että olisin voinut olla parempi äiti ilman tätä huonoa oloani. Ehkä siis vielä lääkitystä kokeiltava ennen töihin menoa. Ja jäätävä saikulle, jos takapakkia tulee.



Miten nopeasti sait avun itse Cipramilista?

ettei ole kysee mistään fyysisestä sairaudesta