Jaaha, annanko taas jälleen kerran periksi miehelleni?

Ei tuo sinun miehesi käytös ole mitenkään tyypillistä miehen käytöstä, joten epäilen, että oisko miehillä yleispätevää neuvoa asiaan..

Olen muuten miehelle ehdottanut, että kävisimme ratkomassa asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Ehdoton EI on mieheni vastaus. Sanoin jo miehelle, että ei hän haluakaan että ongelmamme ratkotaan ja sanoin myös, että on helpompaa ratkoa ne sitten eron kautta kun ei muuten suostu. Miehen mielestä tuo on kiristämistä. Onko? En jaksa enää riitaisaa ilmapiiriä.

Toisin sanoen mitä jos et huutaisikaan miehellesi, vaan istuttaisit pöydän ääreen, ja keskustelisitte siitä asiasta, mikä teitä tilanteessanne nyppii. Tiedän, että monet miehet eivät ole välttämättä innokkaita tämmöiseen keskusteluun, mutta on se yrittämisen arvoista.



Ei kuulosta kyllä kivalta tilanteesi, jatkuvasti periksi antaminen varmasti syö ihmistä. Muista, että mikäli et keskustelemalla voi miehesi käytökseen vaikuttaa, niin se ei todellakaan ole sinun syysi. Harvemmin toista ihmistä voi muuttaa, muutoksen on lähdettävä itsestä.

Kuulostaa niin surullisen tutulta, mutta en valitettavasti osaa antaa neuvoja kun en itsekään tiedä miten tästä suosta noustaan. Meilläkin mies sulkee korvansa kaikelta keskusteluyritykseltä ja riidan aikana kaikki tulee ulos sitten potenssiin sata. En haluaisi erota kun on pieniä lapsia eikä arki mulla varmaankaan juuri helpottuisi kun tulis suru ja stressi siitä erostakin. Mutta erouhan olen antanut miehelle jos ei käytös muutu ja aikaa on hänellä tämä viikko.

En tiedä mitä sanoa, muuta kuin voimia sulle ap!

Tekee yksipuolisesti päätöksiä, ilman että kysyy mielipidettäni mihinkään. Menee miten haluaa ja minne haluaa, sama sopiiko minulle vai ei. Jos sairastun, miehellä vapaata mutta harrastus odottaa, saan hommata lapsenvahdin tai hoitaa lapset itse. Minä joustan kaikesta, mies ei mistään. Silti valittaa aina, kun ei pääse, ei voi tehdä, ei saa. Kutsuu ihmisiä saunailtaan minulta mitään kysymättä, saatan " joutua" lapsenvahdiksi sitten vieraille. Miehen mielestä aina nalkutan ja jankutan. Kuitenkin jos puhutaan jostain asiasta mikä pitäisi tehdä, mies ei sitä ole tehnyt ja menen mainitsemaan, mies sanoo " no ethän ole kuin yhden kerran sanonut siitä." No eikös tuo ole jankutuksen odottamista? Tässä nyt muutama esimerkki.



*kyllästynyt totaalisesti*

On tosi pahalla tuulella, en uskalla edes aloittaa keskusteluja, vaan siistin kämppää ja touhuilen. Noh, sitten kun uskaltaudun sanomaan, että eipä sitä keskustelua aloitettukaan, vaikka tein niinkuin halusi. Mies siihen " no ethän ole mitään edes puhunut kun heilunut vain hullun lailla" . Eli tästä teen johtopäätökseni; Itse en saa aloittaa keskusteluja asioista " koska se on nalkutusta" ja mies ei aiokaan aloittaa keskusteluja " koska minusta löytyy aina jokin syy miksi ei vaikuta keskustella" .



Uusia neuvoja, miten päästä noidankehästä. Jos en anna periksi, ilmapiiri on riitaisia, jos annan periksi, asiat jää siihen ja mitään ei käsitellä. En tiedä miten päin tässä nyt olisi. Ja onko loppuelämä sitten tällaista kädenvääntöä ja jatkuvaa välttelyä asioiden käsittelyssä...

joskus mies tarttee ihan konkreettista pelästystä! onko sinun mahdollista lähteä ja jättää lapsia miehelle? Tai sanoa että nyt ei sovi ihmisten tulla kylään tai nyt et pääse lähtemään harrastuksiisi? Laittaako mies lapsetkin kakkos sijalle? Silloin tuntuu että olet kyllä aikamoisessa umpikujassa. Onko teidän välillä silti rakkautta ja mukavuutta? Laita se kattoon dr. Philiä missä Phill kysyy aika usein että kuinka mukavaa seuraa sinä olet parisuhteessa...



ja sitten vielä sinusta itsestä, onko sulla vaan pinna kireällä ja ylireagoitko oikeasti asiaan? joskus saattaa olla suutuspäissään niin kuopassa ettei nää tilannetta ulkopuolelta? en tarkoita toki että olet väärässä, mutta kannattaa itseäänkin tarkkailla :)



kyllä noi miehet osaa olla sitten aaseja! potku persuksiin ja ulkoruokintaan! :) tsemppiä!

En osaa neuvoja antaa minäkään, kun en omaakaan tilannetta ole saanut selkeytettyä.



Pitäsköhän laittaa ne äijät lukemaan tää ketju, jos vaikka silmät aukeis?

Kun miehesi tulee seuraavan kerran töistä kotiin, niin odottele häntä lenkkikamppeet päällä, ja kun mies astuu sisälle, niin ilmoita miehelle, että menet lenkille ja että miehen tulee vahtia lapsia. Käy pitkä lenkki, ja älä pidä mitään kiirusta kotiin.



Ensi viikonloppuna voisit kutsua naispuolisia ystäviäsi kylään, siten tietysti että mies joko vahtii lapsia kotona tai lähtee lasten kanssa mummolaan.



OTA sitä omaa aikaa, ja älä missään nimessä kysele mieheltä, saatko mennä tai saatko tehdä jotakin. Siinäpähän ukko ihmettelee, että mille tuollainen käyttäytyminen tuntuu.