Luin äsken tsunami-turmaa koskevaa kirjaa

ä elämää niinkus tavallaan on pakko. En mä sen kummemmin tiiä.

Kuka tietää, onko jo mahdollisesti saanut lapsia?

Toinen oli Anne P:n kirjoittama

että kun ei itse henkilökohtaisesti ole kokenut mitään tuollaisen kokoluokan menetystä, on turha alkaa arvostelemaan ihmisten tekoja ja valintoja. Voin kuvitella että tuollaisessa tapauksessa järjenlähtö on lähellä. Kuolleita rakkaita ei mikään tuo takaisin, ja varmasti on helpottavaa löytää joku jonka kanssa voi saada jotain sen menetetyn tilalle. Ehkä säkään ap et voi kuvitella että alkaisit suhteeseen vastaavassa tilanteessa, mutta tuskin kukaan voi realistisesti kuvitella miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi. Kaikki sympatia näille ihmisille, toivottavasti voivat elää hyvän " toisen" elämän.

Vierailija:

että kun ei itse henkilökohtaisesti ole kokenut mitään tuollaisen kokoluokan menetystä, on turha alkaa arvostelemaan ihmisten tekoja ja valintoja. Voin kuvitella että tuollaisessa tapauksessa järjenlähtö on lähellä. Kuolleita rakkaita ei mikään tuo takaisin, ja varmasti on helpottavaa löytää joku jonka kanssa voi saada jotain sen menetetyn tilalle. Ehkä säkään ap et voi kuvitella että alkaisit suhteeseen vastaavassa tilanteessa, mutta tuskin kukaan voi realistisesti kuvitella miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi. Kaikki sympatia näille ihmisille, toivottavasti voivat elää hyvän " toisen" elämän.

Ja jos ne ovat ihmetteleviä, niin ne sitten ovat. Mä en ala niitä muuttamaan vain sen takia ettei kovia kokeneita ihmisiä saisi arvostella! Ja sitä paitsi ihmettely ei ole vielä arvostelua!

ap

Kuinka sä olisit siis ap toiminut vastaavassa tilanteessa?Et kuinkaan,koska et pysty edes kuvittelemaan mitä tuollanen on!

omia ajatuksia julki, mutta tää kyseinen ajatuksesi ei ollut kovinkaan fiksu mielestäni :)

Tajuatteko te kuinka naurettavia te olette?

Mitä kehitystä tässäki tapauksessa voi tapahtua kun perhe ja vanhemmat kuollut?

Häneltä meni kaikki, siis aivan kaikki. Vaihtoehdot joko mennä itsekin, tai mahdollisimman pian saada uusia syitä elää ja luovia elämää eteen päin.



Ainoa, mitä en " hyväksy" (en keksi parempaakaan sanaa) on se, että hän käsittääkseni oli tuhonnut melkein kaiken (kuvat, piirustukset ym) lapsistaan ja vaimostaan. Saattaa kaduttaa myöhemmin.

Vaikkei niitä olisi hyllyn reunalla pitänytkään, olisi ne voinut " arkistoida" jonnekin, ja esim. uusille lapsille esitellä vanhempia sisaruksia kuvin ja piirustuksin ym. muistoin. Olisi jäänyt edes muistot elämään. Sitä juuri hän ei varmaan vielä kestänyt, mutta ikävää, että peruuttamattomasti hävittänyt muistot perheestään.

Vierailija:

Häneltä meni kaikki, siis aivan kaikki. Vaihtoehdot joko mennä itsekin, tai mahdollisimman pian saada uusia syitä elää ja luovia elämää eteen päin.

Ainoa, mitä en " hyväksy" (en keksi parempaakaan sanaa) on se, että hän käsittääkseni oli tuhonnut melkein kaiken (kuvat, piirustukset ym) lapsistaan ja vaimostaan. Saattaa kaduttaa myöhemmin.

Vaikkei niitä olisi hyllyn reunalla pitänytkään, olisi ne voinut " arkistoida" jonnekin, ja esim. uusille lapsille esitellä vanhempia sisaruksia kuvin ja piirustuksin ym. muistoin. Olisi jäänyt edes muistot elämään. Sitä juuri hän ei varmaan vielä kestänyt, mutta ikävää, että peruuttamattomasti hävittänyt muistot perheestään.

Vierailija:

Ei hävittänyt kaikkia kuvia ja sukulaiset kävivät niitä kuvia vielä hakemassa

Vierailija:

että kun ei itse henkilökohtaisesti ole kokenut mitään tuollaisen kokoluokan menetystä, on turha alkaa arvostelemaan ihmisten tekoja ja valintoja. Voin kuvitella että tuollaisessa tapauksessa järjenlähtö on lähellä. Kuolleita rakkaita ei mikään tuo takaisin, ja varmasti on helpottavaa löytää joku jonka kanssa voi saada jotain sen menetetyn tilalle. Ehkä säkään ap et voi kuvitella että alkaisit suhteeseen vastaavassa tilanteessa, mutta tuskin kukaan voi realistisesti kuvitella miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi. Kaikki sympatia näille ihmisille, toivottavasti voivat elää hyvän " toisen" elämän.

JA kyllä ihmisellä on monesti halu jatkaa elämää. Pitäskö monta vuotta surra että on ap:n mielestä " normaali" . Tai pitäis vaan jäädä siihen suruun rypemään. Varmasti tuo asia on sellanen jostai ei koskaan kokonaan toivu. Mutta elämä jatkuu ja on jatkuttava!!

Ainoa, mitä en " hyväksy" (en keksi parempaakaan sanaa) on se, että hän käsittääkseni oli tuhonnut melkein kaiken (kuvat, piirustukset ym) lapsistaan ja vaimostaan. Saattaa kaduttaa myöhemmin.

Vaikkei niitä olisi hyllyn reunalla pitänytkään, olisi ne voinut " arkistoida" jonnekin, ja esim. uusille lapsille esitellä vanhempia sisaruksia kuvin ja piirustuksin ym. muistoin. Olisi jäänyt edes muistot elämään. Sitä juuri hän ei varmaan vielä kestänyt, mutta ikävää, että peruuttamattomasti hävittänyt muistot perheestään.

[/quote]

Toiset tekevät näin surutyötä, " tavara tavaralta" menevät eteenpäin. Voi olla helpompikin elää ilman niitä kaikkia muistoja.



Ja kuolleitten ihmisten esineitä ja tavaroita on mielestäni turhaa alkaa säästään (palvomaan). Jokaiselle se aika joskus tulee täältä lähteä. Mitään ei saa mukaan. Ihmiset kun tajuais ettei ne tavarat voi lohduttaa...

Vaatii tietynlaista tilannetajua että tietää milloin on sopivaa arvostella toisten toimia, milloin ei. Ap:llä tätä ei selvästikään ole.

Kielletäänkö me nyt kaikki tunteiden käsittely jos ne ei ilmene ulkokultaisille korrektilla tavalla?

Jonni on saanut arvostelua just ulkopuolisilta paljonki sen takia,että hän halusi kuitenkin elää-kun siihen jatkoaikaa annettiin-eikä vaipua suruun ja menneisyyteen..

Toki saa arvostella jos se itselleen tuo paremman olon, mutta tietyissä tilanteissa voi ne mietinnät pitää omassa päässään

Vierailija:

Jonni on saanut arvostelua just ulkopuolisilta paljonki sen takia,että hän halusi kuitenkin elää-kun siihen jatkoaikaa annettiin-eikä vaipua suruun ja menneisyyteen..

Toki saa arvostella jos se itselleen tuo paremman olon, mutta tietyissä tilanteissa voi ne mietinnät pitää omassa päässään

voi vitsi mitä ulkokultaisia paskoja te olette!!!

Paska taidat itse olla!