Karmeita synnytyskokemuksia, miksi kirjoittaa niitä synnyttämään meneville?

Haittaakohan jos kopioin odotuspalstalta erään vastauksen tähän? Avauksen tekijä kyseli kokemuksia synnytyksen käynnistyksestä ja saa tälläisen vastauksen (muun muuassa). Ihmettelen onko järkeä pelotella toisia?? Miksi pitää vastata ollenkaan tälläisiin ketjuihin, jos ei ole mitään kivoja kokemuksia?????? TÄSSÄ:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Mullakin oli vähän huonompi kokemus, mutta laitetaan kuitenkin, koska

itse olisin mielelläni varautunut myös tälläiseen henkisesti. Luulin siis että kun käynnistetään, vauva syntyy melko pian.



rv 40+3 maanantaina annettiin muruset kohdunsuulle kolme kertaa. Supistuksia tuli kipeinä ja napakoina, muttei säännöllisinä, eikä kohdunsuu ollut auki kuin sormelle. Kätilöt kuitenkin veikkasivat, että seuraavana yönä viimeistään päästään tositoimiin. Yöksi kuitenkin rauhoittui ja tuli vain " kouraisuja" silloin tällöin.



Tiistaina sama juttu. 3x muruset mutta vähän suuremmalla annoksella. Sama vaikutus. Olin jo aika väsynyt kipeisiin supistuksiin, mutta oikeastaan onneksi en tiennyt, ettei vauva synny vieläkään vaan odotin innolla milloin synnytys todella alkaa.



Keskiviikkona suun kautta samaa lääkettä ja myös muruset kohdunsuulle 3 kertaa. Kipeitä supistuksia taas, mutta kohdunsuu aukesi vain 2 sormelle ja supistukset loppuivat. Limatulppa tuli ja lapsivettä alkoi tihkua.



Torstaina lääkärit halusivat pitää välipäivän, jottei kohtu väsy liikaa supistelusta.



Perjantaina tipan kautta suoneen käynnistäjää parikin pussillista muistaakseni. Olin tosi kipeä päivän mutta iltaa kohden supistukset vähenivät ja vaimenivat. Uutta tippaa ei enää laitettu.



Lauantaina tippa taas ja jotain myös suun kautta. Lääkäri ronkki tosi kovakouraisesti alakertaa, jotta synnytys lähtisi käyntiin. Supistukset (kipeät, muttei kunnolla säännölliset) loppuivat yöllä.



Sunnuntaina aamulla lääkärikin jo hermostui ja puhkaisi kalvot. Vain kahdelle sormelle olin auki. Lisäksi tippa käteen. Parin tunnin päästä alkoi tosi paha ns. supistus. Supistukset jatkuivat kovina, niissä ei ollut lainkaan väliä vaan kohtu kramppasi ja itseltä välillä häipyi taju. Sain epiduraalin kolme kertaa maanantai iltaan mennessä, jolloin kohdunsuu oli auki peräti 4 senttiä. Ilokaasua en oikein voinut ottaa kun supistus oli yhtäjaksoista. Supistukset jatkuivat lähes tauotta koko tuon ajan muutoin ja tilanne oli suoraan sanottuna sellainen että itkin ja rukoilin leikkausta. Tiistai aamuna kun synnytys oli kestänyt 45 tuntia vauva oli jo vaarassa ja päädyttiin hätäsektioon. Terve vauva saatiin kuitenkin ulos. :)



Jälkikäteen kun olin itse selvinnyt muista komplikaatioista jne. kaikki lääkärit (eivät siis ne jotka hoitivat synnytystä tai sen käynnistystä) kovasti ihmettelivät että tilanne päästettiin tuohon pisteeseen. Yli viikon käynnistely kuulema harvoin päätyy normaaliin alatiesynnytykseen, ja ainakin meidän sairaalassa ei kuulema koskaan käynnistellä näin monta päivää peräjälkeen, jos _ mitään _ edistystä ei tapahdu. (paitsi minun kohdallani siis) Kohtu ja synnyttäjä väsyvät ja synnytys muuttuu mahdottomaksi.



Toivottavasti tämä kirjoitus ei pelota käynnistykseen menijöitä. Tässäkin pinossa on monta toisenlaista tarinaa. Nyt vain itse tiedän ensi kerralla paremmin ja vauvan takia vaatisin parempaa hoitoa ja jonkinlaista suunnitelmallisuutta. Itse asiassa minun ei kylläkään tarvitse, vaan seuraava syntyy sektiolla, mutta siihen vaikuttavat huonon synnytyskokemuksen lisäksi muutkin jälkikomplikaatiot ja vaaratilanteet, joihin en enää suostu.



Sanottakoon kuitenkin että osastolla oli monia, joilla käynnistys oli onnistunut loistavasti. Eli tsemppiä vaan kovasti ja onnea matkaan!! t. viilis