Jos mä selviin tästä päivästä niin mikään ei enää tuota vaikeuksia !!!
Isommalla pojalla vatsatauti oksentaa ja prutkuttaa solkenaan. Vauva kaipaa huomiota ja häntä viihdytänkin siivouksen ohessa.
Kommentit (22)
Jos jotain muuta kuin poikasi oksennusta niin anna olla!
Kyllä se koti pärjää päivän siivoomattakin!
TAitaa olla mun ainoa hetki ennen kuin mies tulee töistä.
En mä todellakaan valita, itse olen lapseni hankkinut/saanut. Tiedän varsin hyvin, että lapset sairastelee. Nyt vaan on ollut rankempaa pienemmän allergia epäilyjen ja isomman sairaala jakson puitteissa ja vielä tämä.
Mutta ei ole ennenkään suohon upottu, että päivä kerrallaan. Hyvä on vaan jonnekkin purkaa oloa. Vaikka heti haukutaankin
Itellä oli alkuviikosta samanmoinen oksennus/ripulitauti ja kaksoset 10kk.. Eipä paljon naurattanut, kun hoidettava ne oli, vessassa ravaamisen lomassa.. =(
ap, selviää siitä vaikka koville ottaa. Itselläni oli pienet kaksoset ja 3v kaikki mahatudissa. Ei siinä mitään muuta ehtiny ajatella kun lapsia ja sitä että ne paranee. Koti ja muu sai jäädä syrjään siksi aikaa. Pyykkiä vaan pyöritin kokoajan. Yleensä nuo pöpöt menee ohi aika nopeasti.
eli kaksosilla ja isoveljellä vatsatauti (1v ja 3v) ja itselläkin tietty se tuli kun oksentelivat mun tukkaan ja hyvä ettei suoraan suuhun. Koti oli hullunmyllyä viikon ajan, pesukone lauloi ja univelka kasvoi huippuunsa. Kyllä säkin selviät, vaikka nyt tuntuukin rankalta :)
On sun elämä ollut helppoa tähän asti kun tuo tuntuu kovalta suoritukselta????
Mutta unettomien öiden jälkeen kaikki vaan tuntuu raskaalta. Isompi pääsi ke pois sairaalasta ja oli su-ma yöstä. Mä valvoin kotona potien huonoa omatuntoa kun en voinut olla sairaalassa, olin kotona vauvan kans, mies isomman kans.
Ihmettelin että mitä uskallan syödä ettei pieni kutia.
Mutta eikös kaikki helpota aikanaan =)
Olettekos mammat kuulleet tunteiden tuulettamisesta? Ei se heti oo valittamista jos joskus vähän päästää että jaksaa taas.
Mäkin selvisin siitä, että vauvani oli isossa leikkauksessa ja pelkäsin hänen kuolevan.
Silloin kyllä ajattelin, että jos selviän tästä päivästä, niin selviän kaikista muistakin.
niin sitten on selviämistä.
Itse joskus konttasin vessaan pesemään lapsia oksennuksesta kun olin niin heikossa kunnossa samasta taudista etten muuta pystynyt. Onneksi lapset pystyi kävelemään. Ja onneksi tuli ilta ja mies tuli töistä.
Eikö täällä jokainen saa tuulettaa asiasta kuin asiasta eikö tämä ole av???
Silloin kun toi mahatauti jyllää ja on muutenkin kaikkea tekemistä, niin ei oo kiva. Ulos ei pääse, ennenkuin kumppani on kotona jne. Just kun oot siivonnut yhet oksennukset, niin jo tulee toiset ja päälle vielä se huoli kipeästä lapsesta. Just silloin kun siinä hetkessä se saattaa tuntua suureltakin " ongelmalta" .
Mutta kyllä siitä selviää ja viimeistään silloin kun huomaa sairaan lapsen olevan jo parempaan päin, niin muutkin asiat ovat. Tsemppiä!
Vierailija:
niin sitten on selviämistä.Itse joskus konttasin vessaan pesemään lapsia oksennuksesta kun olin niin heikossa kunnossa samasta taudista etten muuta pystynyt. Onneksi lapset pystyi kävelemään. [u] Ja onneksi tuli ilta ja mies tuli töistä. [/u]
Miehesi olisi myös voinut olla sellainen saamaton vätys kuin useimmat av-mammojen miehet ovat, eli olisi vielä pitänyt miestäkin passata, vaikka pää kainalossa... :D
Siis tollainen on aivan normaalia elämää. Vähän epämukavaa mutta niin yleensä.
Yhdyn edellisiin. Et ole näköjään vastoinkäymisiä juuri kohdannut.
Mahatauti on siitä " kiva" sairaus, että se menee yleensä nopeasti ohi. Yksi päivä oksentelua ja useimmiten se on siinä.
Ihme tyyli joillakin täällä! Sen sijaan, että rohkaisisi, täällä tuntuu jylläävän jyrää ja litistä meininki!
Mikähän sitten on sellainen asia, että uskaltaisi avata suunsa ja sanoa " äiti on vähän väsynyt" .
Todellakin; ihme tyyli..
raahavat muksut puistoon tms. silloinkin kun taivaalta sataa koripalloja. Eivät nuku koskaan, koti on aina tip top, ruoka ja pulla tuoksuu??
Peesaan 24:sta. Ja supermammojahan todella kaikki voivat anonyymisti olla. Onhan se mukavaa, kun voi täällä kirjoitella kaikesta mitä HALUAISI olla. Sitten on taas mukava palata todellisuuteen ja karjua uhmaikäisille lapsille.
(Ja tähän tulee takuulla vastaus: MEILLÄ ei lapsille huudeta, ei niin koskaan, ikinä... )
ohhoh.