Auttakaa, miten saisin lopetettua lapsen tukistamisen???

En kyllä tiedä miten, mutta jotenkin se on onnistunut. Aloin joka ilta potemaan siitä hirveetä syyllisyyttä ja miettimään sitä onko mulla oikeutta tehdä omalle lapselleni sellaista. Ei ole. Se on väärin. Laissa kiellettyä. Ja kun näki miten lapsi pelkäsi sitä niin oikeesti tajusi oman idioottimaisuutensa. Jäähypenkki on nyt käytössä ja toimii PALJON paremmin. Meillä ainakin kovat otteet herättää lapsessa vihan ja kapinamielen.

ap.

Nyt isomman, 7-vuotiaan kanssa tepsii esim. viikon peliajan menettäminen tai cd-soittimen takavarikointi määräajaksi. Onneksi viime aikoina rangaistuksia ei ole edes juuri tarvittu.



Meillä kaikenlainen fyysinen rankaiseminen loppui, kun tajusimme kuinka vahingollista se on ja keksimme tuon paremman rangaistuskeinon.

Erityisesti kuopus on käynyt hermoille todella pahasti joskus. Täytyisi vain kertakaikkiaan pystyä laskemaan kymmeneen ensin. Sekin muuten auttaa, jos vain laittaa käden niskavillojen ympärille, ei siis tukista. En tiedä onko tämäkin kiellettyä ja vahingollista, vaikka eihän se lasta satuta, mutta sehän perustuu tukistamisen uhkaan.

turpiisi lapseltasi. Sinulla ei ole oikeutta satuttaa lasta!!! Siinä ei muita syitä tarvita. Vedä vaikka omia hiuksiasi kun meinaat tarttua lapsen tukkaan.

pistä lapsi jäähylle istumaan jos se pahaa tekee ja pysy itse metrien päässä. sieltä voi sitten puhista kun suututtaa.



totut tuohon itsekin.

kuin ap:lla.

Erityisesti minua kiinnostaisi niiden ex-tukistajien kommentit, jotka ovat olleet siis tuossa tilanteessa oikeasti. Miten olette päässeet tuosta ikävästä tavasta? Oletteko lipsuneet?

Entä miten tukistamisen lopettaminen on vaikuttanut lapsen käytökseen?

Kiitollinen olisin tällaisista tiedoista!

meillä oli todellista tahtojen taistelua, ensin lapsen kanssa ja toisaalta taistelin itseni kanssa miettien voimankäyttöä.



Meillä otettiin myös käyttöön tuo jäähypenkki ja se on rauhoittanut sekä lasta että minua. Itse pääsen kauemmaksi lapsesta ja voin luottaa siihen että ei tule sitä " minulta loppuu keinot" -olotilaa mikä monesti tuli juuri ennen tukistamista. Ja lapsi on tottunut tuohon jäähyyn.



Meillä on perhe-elämä rauhoittunut todella paljon. Lapsi on rauhallisempi eikä lyö tai yritä käydä fyysisesti päälle ja minä itse tunnen olevani parempi äiti. Olin todella syyllisissä fiiliksissä tukistamisen takia. Olen oppinut luottamaan siihen että jos tuntuu että mulla itselläni kiehuu niin saan jäähyllä välimatkaa ja voin lapsellekin sanoa että äiti on nyt vihainen ja sinä teit tuhmasti joten istut nyt jäähyllä.



Rauhoittuminen noista tilanteista on myös nopeutunut huomattavasti.

Minä taas huudan kaksi vuotiaille kaksosille naurettavan pienistäkin asioista. En osaa olla huutamatta :(

niin leikkaa hiukset niin lyhyiksi ettei niistä saa kiinni. Hyväksi todettu keino.

Ymmärrän tunteen vaistomaisuudesta. Jos omat lapseni tekevät jotain äärimmäisen raivostuttavaa tahallaan, niin minun primitiivinen tunteeni olisi heittää heidät seinälle. Onneksi en ole koskaan sitä oikeasti tehnyt. Tunnistan tunteen, huokaisen syvään ja vasta sitten menen nuhtelemaan lapsia.

Eli etukäteen mieti todennäköisiä ja kauheimpia juttuja mitä lapsesi voisi tehdä. Sitten suunnittelet etukäteen, miten toimit, jos ja kun tilanne tulee eteen. Esim. tuo jäähyllevienti kuulostaa pätevältä. Niin ja laske kymmeneen, että ensimmäinen reaktio menee ohi.



Tähän tyyliin kuulemma erityisopettajia opastetaan. Oppilaita kun ei saa tukistaa vaikka pinna palais. Tai eihän se saa palaa. Ja ne voi olla vielä hankalampia tapauksia.