Kummiusko vain lahjojen ostoa?
Minä en kyllä ymmärrä sitä että kummien pitäisi ostaa lapselle lahjoja synttäreinä, jouluna ja nimppareina.... Rippiristi on asia erikseen. Ennen vanhaan ei ainakaan meilläpäin lapsia lahjottu. Jokainen hoiti omansa. Eri asia on antaa kummilapselle aikaa ja läheisyyttä. Mua ärsyttää!!!! On tietty kiva että synttäreillä käydään ja niitä juhlistetaan jollakin pikkuautolla yms... mutta järkyttävät hopealusikkakavalkaadit ja polkupyörät saa olla jokaisen omassa harkinnassa, mitenkä niitä kieltääkään ;) No meille ei ainakaan tarvi lahjuksia ostella! Olen niin kummeille sanonutkin. Me ei vissiin olla niin " materialisteja" ;)
Kommentit (6)
Meidän lapsemme kyllä muistavat kummivanhempiaan mm. valokuvilla itsestään, itsetehdyillä korteilla, jouluna ja heidän syntymäpäivinään. Eikä se ole materialistista vaan hyviä käytöstapoja. Eikö teillä juhlita toisia ollenkaan? Ankeaa. Onneksi oma ystävä/sukulaispiirimme ei ole noin moukkamaisia " jokainen hoitakoon omansa" , vaan muistaa myös toisiaan.
Vaan nimenomaan se yhdessä vietetty aika kera täytekakun ;) Heh!
että lasteni kasvaessa kummeista muodostuisi läheisiä ihmisiä, jotka tahtovat viettää aikaa myös meidän lapsiemme kanssa. Siis että heistä toivottavasti muodostuisi lapsille " luottoaikuisia" , joiden kanssa voisi keskustella sellaisista asioista, joista ei meille vanhemmille kenties haluta puhua.
Silti lahjat ovat lapselle myös tärkeitä. Oma 3-vuotiaani muistaa aina lämmöllä minkä kirjan hänelle kukin kummi tai sukulainen on antanut. Hän lukiessaan kirjaa tai rakentaessaan palapeliä ajattelee myös sitä henkilöä jolta on sen saanut.
Minä nautin saadessani antaa omille kummilapsilleni jotain heitä kehittävää, riemastuttavaa, liikuttavaa tai turvaavaa. En ajattele lahjoja materialismina vaan yhtenä opettamisen ja kasvattamisen välineenä sekä tukena kummilapsen vanhemmille.
Mutta kun tuolla parissa ketjussa nostetaan neljän lapsen perheen suurimmaksi ongelmaksi se, että on ostettava uusi auto. Minusta se on jo kylmää ajattelua.
Olemme aika huonoja kyläilemään ja kummejaan lapset näkevät ehkä pari kertaa vuodessa, kun emme yksinkertaisesti kerkeä joka viikonloppu jossakin käydä. Valokuvia laitan kummeille muutaman kerran vuodessa ja synttäreille kutsun, mutta aina tulee jotenkin vaivautunut olo kun kysytään mitä lapset tarvitsevat/toivovat lahjaksi...