Hitto että mua ottaa yksi naapuri päähän...

Meillä yksi eukko uhoaa, rämpyttää ovikelloa aamuvarhaisella ja uhkailee isännöitsijällä. Ja pelottelee lapsia.



-ap-

Pakko pärjätä vaan.

Vierailija:

Meillä yksi eukko uhoaa, rämpyttää ovikelloa aamuvarhaisella ja uhkailee isännöitsijällä. Ja pelottelee lapsia.

-ap-

Kieltämättä eukko oli sen näköinenkin, että olis muutaman sähkärin saanut =)

eikä rouvan kanssa yksinkertaisesti voi keskustella, ellet nyt ole passiivinen ja alati anteeksipyytelevä osapuoli! Joku roti sentään. Joku päivä sitten se oli raivonnut kyläilemään tulleelle ystävälleni, joka oli pitänyt kohteliaasti rouvalle ovea auki tyyliin MITÄSÄSIINÄTEET, MIHINSÄOOTMENOSSA, KYLLÄ TÄSSÄ SELVITÄÄN ITSEKIN...



Huoh.



-ap-

Ja koska missään korvessa yksinäni en halua asua, niin pakko sietää naapureita.

Etenkin tänään naapurin akan lähdettyä motkotin jotain kaikkien kuullen, sanoin naapuria ämmäksi... Oli kiire ja kaikkea. Ainakin poika kopioi ilmaisun heti. Pitäisi nyt suunsa kiinni ettei tule taas lisää vettä sen tyypin myllyyn.



Vinkkejä miten paremmin voisi sisäistää ettei tarvitse ottaa itseensä jokaisesta kitinästä? Ulospäin olen kyllä vahva ja tarvittaessa jyrään kaiken maailman turhat virsuttajat. Mutta ikävä kyllä niitä tulee ajateltua liikaa töissä ja kotonakin.



AP

jos ottaisit lähtöoletukseksi sen, että naapuri ei ole ehdoin tahdoin ilkeä, vaan mielenterveysongelmainen, et ehkä hermostuisi niin pahasti? Eihän sillä, onko oletus tosi, ole väliä, jos se vain toimii, eikö totta?