Antaisitko äitisi käydä kotonasi siivoamassa ja pyytää häneltä vielä rahaa? Tiedän yhden aikuisen naisen

en tosin siivoa itsekään kun jätän siivoojille isommat siivottavat.



Taitaa tuntua siltä ettei tuttusi ole kasvanu aikuiseksi eikä osaa irrottautua vanhemmistaan. Noloa.

Minulle koti on oma linnani ja haluan itse pitää sen siinä kunnossa kuin minusta hyvältä tuntuu. Ei siivoan jaa järjestelen tavarat niin kuin parhaakseni koen. Toksi joskus esimerkiksi lastenjuhlien ym yhteydessä äitini ja siskoni ovat auttaneet siivoiluissa ja järjestelyissä, mutta nuo ovat sellaisia erityistilanteita.



Kotoa lähdin 17v enkä ole sen jälkeen vanhempien pussilla käynyt.

Olen yksinhuoltaja ja joskus sairaana ollessa on melkeinpä pakko ottaa apua vastaan. Äitini jopa joskus tekee ruokaakin vielä siivouksen lomassa... ;D

Enkä myöskään häneltä rahaa pyydä (vaikka varmasti antaisi niin paljon kuin vain kehtaisin pyytää).



Päin vastoin, vanhemmillani ollessani siivoilen ja automaattisesti korjaan jälkiä (onhan se vanha kotini), ja esim. joulun alla olen useasti mennyt auttelemaan joulusiivouksessa koska heillä on niin iso talo, että siinä on hommaa (kun äitini kuuluu vielä siihen sukupolveen, jotka siivoavat KAIKEN jouluksi).



Meillä äitini olla kyllä vieraana, joten hommiin hän ei joudu. Silloin tällöin kun lapsiamme tulee hoitamaan, niin ainoata työtä tuolloin on lasten kanssa leikkiminen. Silloinkin olen laittanut kaiken valmiiksi (esim. ruoat jne.).

Mutta paljoa en kehtaa häntä lastenhoitajaksikaan pyytää (vaikka tulisi varmasti hoitamaan vaikka joka päivä, jos vain pyytäisi); johtunee varmaankin siitä, kun nykyään niin moni käyttää vanhemoiaan oikein hyväksi tuon lastenhoidon suhteen.

Itse olen jotenkin kasvanut siihen, että kyllä omat lapset tulee itse hoitaa eikä lennellä ympäri kyliä. Omia juttuja ehtii tehdä sitten myöhemminkin.



Eli mitä tulee ap:n aloitukseen, niin ei, en käytä vanhempinei rahoja ja itse siivoan huushollini.

(JOS nyt niin kävisi, että esim. joutuisin vaikka pidemmäksi ajaksi sairaalaan, niin tällöin kyllä äitini varmasti tulisi kotiini hoitamaan lapsia ja tällöin myös pyörittäisi sitä arkea. Mutta tätä nyt ei varmaankaan lasketa ap:n aloitukseen.)

Eli todellakin kohtuudella.

Eli varmasti jos eläisin samassa tilanteessa, niin meillä menisi asiat samalla tavalla. Äitini kun on äärimmäisen auttavainen ja hyväsydäminen ihminen, niin toimisi kyllä samalla tavalla. :)



Muistan nimittäin kun opiskeluaikoina äitini tuli kylään, niin hän toi aina kauppakassin tullessaan, jossa oli kaikkea tarpeellista. Auttoi todella paljon siinä niukassa opiskelijabudjetissa.



t: 6

Lastenhoitoapua otan kyllä vastaan, joskus pakkokin.

Olen taloudellistakin avustusta joskus saanut, mutta en ole koskaan pyytänyt vaan he ovat tarjoutuneet auttamaan esim. jossain isommassa hankinnassa lapselle. Ostavat muutenkin lapselle kaikenlaista..

Ostan itsekkin sitten joskus jos pääsen mummiksi ja autan varmasti kaikin tavoin :)

Vanhemmillanikin käy siivooja eli jos emme ehdi itse siivota, niin silloin kutsutaan siivooja, jolle maksetaan palkkaa.



Vanhempani ovat kuusikymppisiä ja asuvat toisella paikkakunnalla, joten eivät luonnollisestikaan joudu/saa hoitaa lapsiamme normaalissa arkirutiinissa.



Mutta jos lapseni on sairas, niin tulee mummo mielellään hoitamaan häntä kotiimme. Joskus myös lapsemme on yksin viikonlopun mummolassa, ehkä 3 kertaa vuodessa. Mummolaan voi mennä pelkkä vaatekassi mukana, koska mummo on halunnut ostaa täydellisen tarpeiston kotiinsa omille kullannupuilleen potasta, kipoista ja purkeista aina leluihin asti. Taitaa olla vähän hurahtanut lapsenlapsiinsa (2kpl). Toki tapaamme paljon useamminkin, mutta silloin me vanhemmat olemme läsnä.



Kun olemme mummolassa, niin pyrimme auttamaan isovanhempia mahdollisuuksien mukaan: teemme ruuan, tiskaamme, teemme lumitöitä jne. Isovanhemmat saavat keskittyä lapsenlapseensa ja kaikki ovat tyytyväisiä.



Rahaa en kehtaisi vanhemmiltani ottaa kuin korkeentaan lainaksi ja maksan mahdollisimman pian takaisin.



Olemmekin lainanneet muutamiin käsirahoihin ja sen semmoisiin muutaman kymppitonnin kerrallaan, mutta aina parin kuukauden sisällä olemme järjestäneet asiat niin, että olemme saaneet maksettua velan takaisin.



Isälläni on oma firma ja siksi hän pystyy lainaamaan vähän suuremmankin summan. Palkkaa me kumpikin tienaamme enemmän kuin äitini, mutta vähemmän kuin isäni, mutta tullaan kaikki ihan kivasti toimeen.



Mielestäni on ok, että vanhemmat tukevat hädässä olevia lapsiaa, jos se on heille mahdollista. Jos tukeminen haiskahtaa yhtään hyväksi käytöltä, niin tilanne on mielestäni tosi surillinen ja säälittävä isovanhemmille, joiden pitäisi ehdottomasti jo kuulua luokkaan ' nautitaan eläämästä, tehdystä elämäntyöstä ja lapsenlapsistamme' .



Oho, tulipas pitkä. Ihme, jos joku jaksaa lukea kuumehöyryisen mamman sepostuksen ;)