Masennuksesta kärsivät/kärsineet

ja ikävä kyllä ruokkivat sitä lisää. Itsellä on juuri masennus, olen ollut yli 4kk sairaslomalla.

Voi hyvänen aika.

Tällä hetkellä en saa mistään psykiatrista hoitoa. Jostain syystä minut on pudotettu jonostuslistaltakin pois. Tämäkös se sitten itsetuntoa hivelee, kun en kelpaa edes hoidettavaksi.

Todella paska tilanne, mutta mitään en toistaiseksi voi. :´(

kulle.

minkälaisia teidän aamunne on? itse sanoisin, että masennukseni on sitä luokkaa, että pelkään ihan kaikkea, aamulla tuntuu että kaipaisin vaan olla vauva jonka joku tulee ottamaan syliin, hyssyttää sylissä ja katsoo rakastavasti silmiin... ihan kuin olisi joku turvallisuuden/huomiontarve tyydyttämättä jäänyt? ja se tunne on ihan loputtoman pohjaton.



sitten taas toisinaan olen niin toista maata, etten voi sietää minkäänlaista kosketusta tai huomionosoitusta.



ap

sisälläni kuohuu viha, epätoivo ja ahdistus. Ruoskin itseäni työssä jotta saisin aikaiseksi enemmän kuin mitä vaaditaan, kun lapseni (1,5v) itkee, se johtuu vain siitä että olen epäonnistunut äitinä. Masennun usein, pysyttelen nykyään omissa oloissani, mieheni on ainut kaverini ja se masentaa vielä enemmään. Tulevaisuuden kuvat on hämärät. Juon alkoholia pahimpiin ahdistuskohtauksiin ja se auttaa, hetkellisesti. Jälkikäteen ruoskin itseäni siitäkin...

Toki välillä on miellyttäviä jaksojakin, nyt ei ole sellainen.

Resepti on tuolla odottamassa... sitäkö että pää on kainalossa? En viitsisi " huvikseen" niitä alkaa käyttämään, koska imetän vielä. Lapsi 4kk. Ja tämä ei ole pelkkää synnytyksen jälkeistä masennusta, vaan taipumus siihen ollut aina

ap

Mietin olenko masentunut kun on päiviä etten mitään jaksaisi ja tekisi vain mieli itkeä... Toisaalta on paljon hyviäkin päiviä.



Mulla luultavasti huono olo johtuu ihan kotiäiitydestä. Jos saan olla paljon vapaalla olen paljon paremmalla tuulella. Myös uni, ravinto ja liikunta ovat minulle tärkeitä.