Voi veetu millainen riita!!! :´(

olen edelleen sitä mieltä että riitelyssä ei ole mitään järkee..

ap:

Riideltiin taas. Miehen mielestä en saa mitään aikaiseksi, eli olen täys luuseripaska.

Mä annatin miehelle takasi ja annoinkin iskun vyön alle. Totesin miehen olevan vielä pahempi luuseripaska kun hän ei voi edes siittää meille lapsia ja tuhkamunaksi haukuin. :(

Mies lähti ovet paukkuen eikä aikonu enää ikinä tulla takasi tänne. :´(

Mä ja suuri suuni....

mutta aina aina kannattaa pitää mielessä se ettei koskaan mene henkilökohtaisuuksiin. Esim. ei ala haukkumaan miehen sänkytaitoja, tuhkamunaksi, vaimo läskiksi (jos oikeasti on)

Jos on pakko haukkua niin siten kannattaa käyttää jotain tyyliin idiootti, apina, ääliö, kusipää jne. :)

ne on helppo unohtaa kun tehdään sovintoa. Mutta jos aletaan mennä vakaviin asioihin kuten lapsiin ja lastensaantiin niin riidasta kasvaa hetkessä iso ja mieleen jää itämään toisen sanat.



Tästä ei ap:lle nyt enää ole apua. Eipä auta nyt kun istua alas ja jutella!

Todella törkeästi sanottu! Oletko itse 100% varma, ettet ole maho? Se kyllä olisi oikeus ja kohtuus tässä tapauksessa!

Riitely ei tee koskaan hyvää... isona esimerkki voidaan käyttää vaikka lähi-itää.... monta kymmentä vuotta ovat riidelleet eikä asiat ole vieläkään selvinneet.

Ja sama pätee myös yksilötasolla... jos niitä asioita ei muuten saada sovittua niin riitely ei siihen auta. Ja en ole vielä koskaan törmännyt asialliseen riitelyyn!!! Riitelyn alkuun kun on päästy niin sit annetaan tulla kaikki joita sit jälkeenpäin kadutaan.

Ette taida olla tyytyväisiä suhteeseenne kun tuollaisia pitää sanoa. Erotkaa!

Synnymme ympäristöön jossa tavallisesti vertaillaan itseänsä toisiin paremmuusasteikolla, ja kopioimme siitä ympäristöstä ajatuksemme jo lapsuudessa, eli oppimistamme ajatusista muodostuu se tapa joten asiat näemme. Tämä näkyy niin suuressa, kuten valtioden välisessä kilpailussa (sodat ja luonnonvaroista kilpailu ym) kuin pienessäkin, eli riidoissa esimerkiksi parisuhteissa.



On aika helppo ymmärtää että tuo ajatustapa luo kitkaa ja etäisyyttä ihmisten välille. Ongelma on itseasiassa sinulla, ja siksi voit sen myös ratkaista, sillä sinun osasi tässä on se, että lähdet mukaan poikaystäväsi "peliin". Tämä johtuu vain siitä että et ymmärrä miten sinun omat ajatuksesi sinuun vaikuttavat, ja voit asian ratkaista omalla kohdallasi syventymällä asiaan, eli miten ajatuksesi vaikuttavat sinun toimintaasi.



Olen lukenut erästä kirjaa jossa selviää miten tuo tapahtuu. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois, mutta sitä ennen se vaikuttaa tiedottomuudesta ilman että sitä edes huomaa. Vähitellen ulkoisista ajatuksista pääsee eroon ja sitä mukaan myös tietoisuus omasta itsestä kasvaa. Kannattaa tosissaan tutustua tuohon kirjaan, sillä ajatukset vaikuttavat joka elämänalueeseen, ei pelkästää ihmissuhteisiin. Kirja todella toimii! Lisää täällä http://www.alkuajatus.org

teidän suhde nyt kuulosta terveeltä millään tasolla.



Vaikka ap:n kommentti oli ala-arvoinen, ei mieskään tässä mikään pyhimys ole. Missä parisuhteessa toista haukutaan tosissaan luuseripaskaksi (tai tuhkamunaksi)? Ei ainakaan terveessä ja hyvässä.



AP olisi voinut hoitaa asian paremminkin, mutta ehkä on parempi, ettei mies enää tule takaisin. Pääsette kumpkikin etsimään itsellenne sitä sopivaa kumppania. Tai sitten menette pariterapiaan ja opettelette KUMPIKIN miten puolisioa kohdellaan. Ja kävi miten kävi, ap voisi katsoa itseään peiliin.