Sanokaa, että teilläkin on pinna tosi piukassa uhmaikäistenne kanssa. Mulla ainakin on hihat niin tulessa, niin tulessa.
3+-vuotias repii, huutaa, heittelee ja ties mitä. Ei suostu syömään, ei pissimään ei kakkimaan. Leluja on jouduttu ottamaan urakalla pois.
Eilen menin ja haukuin pataluhaksi tuntien taiston jälkeen. Tänä aamuna natiainen karkaili tuolilta, johon oli määrätty miettimään tekemisiään. Lopulta otin ehkä turhankin tiukasti kiinni ja kannoin tuolille takaisin.
Nytkin huutaa raivoaan tuossa vieressä...
Kommentit (9)
Yleensä aamut on ihania on sylissä ja suukotellaan ja halaillaan mutta sou alkaa heti amupalapöydässä ja loppuu iltasatuun.
" Mä haluun,mä haluun " kuuluu vaan koko ajan. Mikään ei oo hyvä. Itkee ja raivoaa joka päivä valveillaoloajan..
Esikoisen kanssa joskus paloi, seuraavien neljän kanssa ei oikeastaan koskaan. Kärsivällisyys on kummasti lisääntynyt.
Tuttua on... Varsinkin tänä aamuna.. Huoh!
Pihalle kun päästiin,niin siellä alkoi ulvominen ja joka asiasta tappelu.
Itseäkin väsyttää ku heräsin niin aikaisin.
Itse olisin äsken nukahtanut typyn viereen,mutta kun neiti aloitti vehtaamisen,niin siihen heräsin. Onneksi se nyt sentään nukkuu, mutta olisin halunnut itekin torkahtaa,mutta ku ei niin ei.
T: Väsyneenä ei jaksa =(
9v. esikko nyt onneksi on tällä hetkellä ihan sopuisa, mut 8v. poika on yks luupää kun ei mitään usko ja kohta 6v. kuopus potee jotain eskarinaloitusuhmaa. Prkl että välillä meinaa palaa taulu.
Ja hänen kanssaan ei todellakaan helppoa, hermot menee mieheeni!
olen mennyt viereiseen huoneeseen ja lyönyt nyrkillä seinään ja täytyy myöntää että on tullut viskottua tavaroita ja tahallaan rikottua yksi kuppi, mistä tämä silloinen 3-vuotias aina muistuttelee :-/ Mulla oli silloin tosi vaikeaa 3-vuotiaani kanssa ja jouduimme vääntämään jäähyt ja muut rautalangasta, mutta nyt on helpottanut. Anteeksi osaan onneksi pyytää, jos sanon tyhmästi suuttuessani.
Tämä aihe nyt vain kerää meitä, joilla on lapsia, joiden kanssa täytyy vähän enemmän vääntää. Nauti sinä siitä, ettei lapsesi kanssa tarvitse kärvistellä, lapset ovat temperamentiltaan niin erilaisia. Ei sillä, nautin minä noista kiukkupusseistanikin. Ovat valtavan tunteikkaita sekä hyvässä että pahassa ja eipä tämä äippäkään kaikkien tasaisinta tyyppiä ole.
Aloita syksyllä vaikka jokin ihan oma harrastus! Sain itse voimia poikieni hoitamiseen salilla käynnistä (poissa kotoa, omassa rauhassa ja painokin putoaa) ja nyt jaksan paljon paremmin! Ei tosin olla vielä 3-v uhmassa, se tulee esikoiselle syksyllä kun itse jo palaan töihin, hui ;)
Voimia ja jaksamista! Sain kerran hyvän vinkin: kuvittele lastensuojeluviranomaisten raati katselemaan käyttäytymistäsi kun pinna palaa. Silloin toimii ehkä hieman kärsivällisemmin kuin muulloin!