Aloitin eilen masennuslääkkeet..
En vain enää kestänyt tätä pahanolon kierrettä, joka vain jatkuu ja jatkuu. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja eilen tuli se viimeinen pisara ja älysin mennä suoraan päivystykseen ja aloitin lääkityksen heti. Pelkkä terapeutilla käyminen ja puhuminen ei näköjään vain enää riittänyt.
Hakekaa kaikki apua ajoissa, ettei tilanne mene näin vakavaksi kuin se minulla meni. Olin jo valmis suoraan sanoen tappamaan itseni ja lapseni, onneksi kuitenkin älysin vihdoin oman tilani vakavuuden ja hain lopulta ne lääkkeet.
Kommentit (6)
Mulla on onnellisesti takana aika, jolloin kvin terapiassa (2,5 v) ja söin masennuslääkkeitä (3,5 v.) Kunnossa ollaan! Kyllä säkin selviät!
Olin erittäin masentunut esikoisen syntymän jälkeen, mutta en tajunnut hakeutua hoitoon. Moni asia olisi ollut ehkä toisin.
Mun pillerit ja terapia täyttää syksyllä 6v. Eli masennus kroonistui ja laukaisi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Odotin liian pitkään jo osittain siksikin, että lähetteeni hukattiin viideksi kuukaudeksi. En voinut tietää kuinka pitkät jonot on niin sitten vaan odotin ja odotin.
Toivottavasti kaikilla meillä helpottuu olo, ja paraneminen voi alkaa. Itsellä ainakin nyt ihan ok olo, mutta se taitaa johtua tuosta toisesta lääkkeestä, joka rauhoittaa.. Mies sanoikin eilen, että huomaa kun rouva on huumeessa :D (nyt sille voi jo nauraa, eilen ei..)
Kaippa siinä joskus käy näin, ettei vaan yksinkertaisesti itse hyväksy olevansa sairas.. etenkin kun nykyään on se asenne, että äidin täytyy jaksaa ja jos on masentunut, on vain laiska ja saamaton. Onneksi hoitohenkilökunta on täysin erimieltä, ja on erittäin helpottavaa kuulla, ettei itseään saa syyllistää eikä tämä ole lopulta kenenkään vika ja vähiten minun itseni.
Voimia kaikille, ja aurinkoa elämään!
t. ap
T: Masennuksesta parantunut