Kuinka moni täällä tietää, mitä on todellinen uupumus?

mutta ei minua lasten valvottaminen uuvuttanut vaan ihan muut syyt. Muutenkin nukun yleensä vain n. 5-6 tuntia yössä.

pari kertaa yössä? Se ei oo kuule mitään valvottamista

Mä oon valvonut kohta yhdeksän vuotta!

jos vauva ja taapero valvottaneet yli puoli vuotta herättämällä 1-3 h välein. Pientähän tuo on joo...

Onko tämä taas joku kilpailu, kenellä on kirkkain kruunu?

Vierailija:

pari kertaa yössä? Se ei oo kuule mitään valvottamista

Ainahan siihen herää, vaikka perhepedissä on nukuttukin. Lisäksi kaksi viidestä oli koliikkilapsia, t. 3

Entä jos perhetilanne on sairauden takia ainaisesti uuvuttava ja masentava ja kaiken todennäköisyyden mukaan mikään ei enää koskaan muutu? Vuosikymmeniä masennusta ja psyykkistä uupumusta, eikä toivoa paremmasta. Sellaista väsymystä, että kuolema tuntuu paremmalta kuin elämä. Vaikka nukkuisi vuorokauden läpeensä, se ei auta. Moni ei kyllä edes nuku kunnolla, ei saa unta.



En halua vähätellä vauvan äidin tuntemaa uupumusta, koska se on oikeasti uupumusta ja tuntuu todella siltä, mutta viestin otsikko herätti vain ajatuksiani. Kyllä se psyykkinen uupumus on sitä kaikista pimeintä ja pahinta lajia.

Raskausaikana oksensin 5kk. Sitten työsuhteeni päättyi. Sitten lähisukulainen kuoli. Tulevan vauvan takia pysyin henkisesti kasassa. Synnytys oli vaikea ja olin tosi väsynyt, mutta kestin. Mieheni lisäksi kukaan ei auttanut vauvanhoidossa, koska kaikilla oli paljon omia kiireitä. Yhdeksään kuukauteen vauva ei nukkunut öitä, kuusi kuukautta tästä ajasta heräili 20 minuutin välein. Nyt lapsi on vuoden ja nukkuu yöt, mutta olen niin uupunut ettei millään tunnu helpottavan. Kaikki koettu kai purkautuu nyt totaalisena uupumuksena. Mietin, pitäisikö mennä lääkäriin, mutta en tiedä, mitä sanoisin siellä... oon ollu vähän väsynyt? Kun masentunut en varsinaisesti ole, voisiko lääkäri tai muu taho mitenkään auttaa? Kertokaa jos on kokemuksia asiasta.

Heräsi joskus jopa 20 kertaa yössä. Silloin oli yöunet aika katkonaiset. Eniten stressasi se kun äippäloma/hoitovapaa läheni loppua ja työt alkaa, että miten sitten jaksan. Mutta yövalvomiset loppui noin 1v iässä. Että jotain käsitysta on tuosta väsymisestä

Ekan lapsen kanssa meni hienosti oikeestaan kaikki, lukuunottamatta kahden kuukauden koliikkia. Sitten syntyi toinen...kun esikoinen oli puolitoistavuotias. Kakkonen ei sitten enää nukkunutkaan päiväunia kun vartin pätkissä, vaunuissa ei lainkaan. Esikoinen lopetti siinä vaiheessa päiväunet. Kakkonen valvotti yöt vuoden ikään asti heräilemällä parhaimmillaan kymmeniä kertoja yössä. Esikoinen sekosi täysin sisaruksesta, riehui ja löi kaikkia, ei voinut laittaa mihinkään hoitoon, kaikki päivät meni sumussa kun varjelin vauvaa ja yritin nukuttaa, kukaan ei nukkunut. Ei päivin EIKÄ ÖIN!



Joten luulen tietäväni....tsemppiä ap:lle. Meillä tilanne rauhoittui, kun lopetin imetyksen kuopuksen ollessa 1v.

Vaikka esikoinen nukkui ensimmäisen vuoden tunnin pätkissä ja koko yön ensi kertaa ensimmäisenä koulu vuonnaan. Joku mainitsi ettei lastenhoidossa auttanut kuin mies, minua ei edes hän koska kävi töissä ja tarvitsi unensa. En todellakaan ollut uupunut sen sijaan olin väsynyt.

Uupumukseen liittyy mielestäni myös masennusta ja toivottomuutta. Onneksi olen aina osannut nukkua myös koiran unta.:)

Tällä hetkellä voin sanoa että olen perin pohjin uupunu. Meillä on viisi lasta , kaikki n. 1v3kk ikäerolla ja tässä on kohta valvottu 6 vuotta yhtä putkea joka ikinen yö. Mut toisaalta , on se niinkin että kaikkeen vaan tottuu.

Olen minäkin ollut väsynyt, kun lapset ovat valvottaneet, mutta uupunut en ole ollut koskaan. Meni vuosia, etten nukkunut yhtään yötä putkeen ja saatoin nukahtaa ruokapöytään kesken syömisen. Mutta se oli siis fyysistä väsymystä, ei henkistä uupumusta. Siitä minulla on aavistus, mitä se voi olla, kun lähisukulaisissa on ollut uupuneita, mutta onneksi itse ei ole tarvinnut sitä kokea, t. 3.

pitkään jatkunut väsymys mustasi maailmaa ja todellisuudentaju sameni, fyysisesti tuntui kuin joku olisi painanut olkapäistä maata kohden



t. se, jota vauva valvotti 1-3 h välein puoli vuotta

Olen todellakin henkisesti uupunut, mutta en juurikaan fyysisesti väsynyt, vaikka huonosti saankin nukuttua. Huomenna lääkäriin, taitaa vanha masennus olla päässyt taas niskan päälle...

Mulla on aina mennyt ihan hormonien voimalla ne ekat puoli vuotta. Tarkoitan, että olen jaksanut tunnin välein heräämiset aivan yllättävän hyvin, siinä täytyy olla hormonien apua! =)



Totaalisen uupunut en ole koskaan ollut, mutta sanotaan vaikka niin että hyvin väsynyt joskus. Tällä haavaa jakselen oikein hyvin, vaikka nuorin lapsi kohta 2-vuotias ei ole vieläkään nukkunut kuin sormilla laskettavan määrän kokonaisia öitä ehkä yhteensä, herää monta kertaa yössä ja jos hän ei herää niin minä sitten herään ihan itsekseni... Ihmeesti sitä vaan jaksaa.



Niinkuin joku kirjoittikin, niin tämähän on kuitenkin positiivista väsymystä.

Tiedän tapauksen, jossa eräs oli niin totaalisesti loppu, että otettiin sairaalahoitoon ja nukkui yhteen putkeen melkein kolme vuorokautta. Se on minun mielestä uupumusta.