Tosielämästä

Se on vain ominaisuus ihmisessä. Ei downin saamista tarvitse pelätä. Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin saada esim vasenkätinen lapsi.

Vierailija:

Se on vain ominaisuus ihmisessä. Ei downin saamista tarvitse pelätä. Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin saada esim vasenkätinen lapsi.

Onhan se nyt normaalia toivoa jompaa kumpaa, mutta jos oikeesti sitten vetää herneet nenään kun tuleekin vääränmerkkinen niin on kyllä päässä jotain vikaa. Valitettavasti sellaisiakin vanhempia on.

rasismiin. Mitä muuta se on.

Vierailija:

Se on vain ominaisuus ihmisessä. Ei downin saamista tarvitse pelätä. Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin saada esim vasenkätinen lapsi.

Nyt ei ihan osunut nappiin näiden kahden asian (vasenkätisyys -- downin oireyhtymä) rinnastaminen!!

Onko se sitte väärin, jos joku uskaltaa asian kertoa ääneen?



Kuitenkin kun vauva syntyy, vanhemmat (yleensä) rakastavat lasta juuri sinä tyttönä tai poikana, joka hän on.

NIIN PALJON enemmän huolta ja murhetta ja varsinkin hermoja vaativaa vaivaa. ENkä sano tätä negatiivisessa valossa. Se vaan on totuus. Miksiköhän erityislasten äidit ovat niitä leijonaemoja? Siksi että elämä ei ole ollut helppoa.

Mitään ei tällä perusteella sais toivoa. Tai ehkä olis paras lopettaa ajatteleminen kokonaan. Kukaan ei voi olla positiivinen ja valittamaton koko ajan, ja ne jotka yrittää (monet ylimaireat uskikset) on karseita ihmisiä, joitten seurassa muilla ei ole hyvä olla.

Koska kuitenkin ihmiset käyvät keskustelua sukupuolesta, suotakoon se pieni leikkimielinen ilo kaikille vauvaa odottaville.

Minusta se kaikkien hokema " ei ole väliä et onko tyttö vai poika kunhan on terve" on jossain määrin kammottava. Tietysti kivahan se olis, et olisivat kaikki lapset maailmassa terveitä, mut ei se elämä niin mene ja väittäisin et ihan yhtä rakkaita ne sairaatkin lapset ovat.



Jos mä vielä joskus odotan vauvaa ja ihmiset kysyy, et kumpaa sukupuolta haluaisit tai viittaavat siihen, et kun on ennestään poika ja et olis kiva et tulis toinen samanmoinen tai et olis vuorostaan tyttö, niin mä kyl varmaan totean, että ei ole väliä et onko tyttö vai poika, kunhan nyt olis edes jompi kumpi. Valitettava totuus kun on, että ei kaikista edes sitäkään saa selvää. Mut yhtä rakas varmasti olis sellainen sukupuoletonkin.

Saako toivoa kilttiä lasta, entä saako toivoa 3,5-kiloista eikä 5,5-kiloista? Saanko toivoa minun näköistä lasta, jos miehellä on jättimäinen nenä?



Musta tossa tarinassa ei ole mitään opettavaista. Se on samaa luokkaa tuoreille vanhemmille kuin uskovaisten kertomat tarinat helvetistä. Pelotellaan olemaan samaa mieltä.



Ei se että toivoo jotain etukäteen tarkoita etteikö rakastaisi aivan yhtä paljon sitä mitä tulee. Toivoinhan minä mieheksenikin tummaa ja pitkää ja vähän jotenkin kieronlaista (yknow, sellasta että vain MINÄ voisin valloittaa hänet). Sain silmälasipäisen ja vaalean, välillä laiskan ja epäempaattisen, mutta rakastan silti häntä enemmän kuin olisin koskaan rakastanut sitä kieroa...

Vierailija:

Ei se että toivoo jotain etukäteen tarkoita etteikö rakastaisi aivan yhtä paljon sitä mitä tulee.

Tai lähinnä surkeeta...Mutta kyllä mun mielestä sukupuoleen voi vähän pettyä, mutta siitä pitää päästä yli.

mutta sitten kun lapsi syntyy ja on juuri se oma ihmisensä joksi on lähtenyt ihan alusta asti kasvamaan, niin jokaisen vanhemman täytyy pystyä luopumaan siitä haavevauvasta ja ottamaan se oikea vauva vastaan ihan kokonaisuudessaan, tyttönä tai poikana (tai sukupuoleltaan epäselvänä, näitäkin on), terveenä tai sairaana, isän tai äidin näköisenä.



jokainen syntyvä lapsi on niin suuri ilon ja hämmästyksen aihe että toivoisin etteivät vanhemmat pilaa omaa iloaan pitämällä jääräpäisesti kiinni jostain omista " toiveistaan" .