Mikä on järjetön pelkosi?

en mene pakkasella edes minkaan metallihärvelin lähelle, ettei vaan sattuisi jotain kompastumista, ja vahinkoa.

Pienenä luulin ettei uimahallin altaan ikkunassa ole lainkaan lasia ja se saattaa imaista sinne mustaan aukkoon jos menee liian lähelle, ihmettelin miten jotkut voivat olla niin rohkeita että menevät ihan siihen viereen :) :/ :D On jäänyt tämä näiden altaassa olevien juttujen kavahtaminen päälle, eikä siinä ole mitään järjenhiventäkään. :/



Ja tästä huolimatta harrastin nuorena 10 vuotta kilpauintia.

Multa on tosi läheinen mummi ja isä kuollut lähes samaan aikaan, niin ehkä se menettämisen pelko on jotenkin juurtunut mun alitajuntaan.

Ihan järjetöntä, sillä eihän siitä normaali ihminen edes mahdu, mutta pelkään niin paljon, että en koskaan halua lentokoneessa ikkunapaikkaa.



Pelkään myös autossa, varsinkin talvella. Jos on lunta ja/tai jäätä, tai muuten huonot keliolosuhteet, esim. pimeää ja/tai rankkasade, ja jos kuskina on joku johon en täysin luota niin pelkään niin että tärisen ja saatan melkein pissata housuun :( Ja luottamistanikin ihmisistä, heidänkin kyydissään pelkään, mutta siellä voin edes yrittää pyytää, että ajetaan hiljempaa. Tällä pelolla on luonnollinen selitys: olen 15v. sitten ollut pahassa kolarissa talvella. Oli todella huono keli ja olin melko kokematon kuski vieraalla autolla. Auto meni lunastukseen, jäin autoon kiinni ym.

Pelkään myös karhuja..älytöntä

Pelkään myös lasten kuolemaa. Kun he nukkuvat, katselen

välillä heitä ja minua ahdistaa ajatus, että heille tapahtuisi jotain.



Pelkään synnyttämistäkin, mutta kykenen suoriutumaan siitä,

kun ajattelen vain nykyhetkeä.

Vierailija:

Jonkun mielestä minulla on järjetön pelko, kun pelkään synnytystä. Pelkään myös, että lapsi on vammainen.

Tämän lisäksi pelkään myös esiintymistä, vaikka olen siinä aika hyvä.

Mitä sinä pelkäät?

olen varma että tukehtuisin. en ole oksentanut 14 vuoteen sen takia. onneksi olen pystynyt pidättelemään.

Kun olen kotona yksin lasten kanssa, pelkään että poliisit tulevat oven taakse kertomaan mieheni kuolemasta. En tiedä miksi pelkään juuri auto-onnettomuutta, en esim. aivoverenvuotoa tai muuta äkillistä hengenvaaraa.



Huvittavinta tässä on se, että pelkään lähes ainoastaan ollessani kotona. Jos olen töissä tms., en pelkää. En myöskään pelkää jos tiedän miehen olevan lyhyellä ajoreissulla, vaikka tiedän että onnettomuus voi sattua missä vain. Siis mitä kauempana mies fyysisesti on, sitä enemmän pelkään. Kai tämä on jotain yksinäisyyden pelkoa sitten.

Tietysti se pelottaa että rakkaille tapahtuisi jotain kamaalaa, tosin se taitaa olla luonnollinen pelko?



Pelkään myös hammaslääkäriä ja neuloja

iltaisin näen kauhukuvia kuinka lapseni putoaa niistä ja lässähtää asfaltille.

ja pelkään yhtä asiaa yli muiden: veitsiä! pelkään että ohi kulkeva mies tai kuka muu tahansa henkilö joko huolimattomuuttaan tai tahallaan tuikkaa veitsen vatsaani.

En mene lähellekään mitään jyrkänteen reunaa ja tunnen kuristuvani, jos esim. mieheni tai lapseni kurkkii alas jostain reunalta, viimeksi Kaipolan hyppyrimäen juurelta alas " monttuun" Ihan kamalaa!