Lue keskustelun säännöt.
Ketuttaa ainainen negojen testaus.
15.08.2006 |
Kerta kerran jälkeen alkaa tuntumaan pahemmalta tuo tyhjä ruutu testeissä tai menkkojen alkaminen. Tuleeko ajan mittaan käänne, että tuleekin turraksi? Onko hyviä neuvoja, ettei menettäisi uskoaan naisena ja kelvollisena vaimona?
Kommentit (9)
Me yritettiin vauvaa aivan tuskassa 1v3 kk ja testasin varmaan joka kuukausi. Sitten luovutin, enkä testannut ennenkuin edellisistä menkoista oli 44 päivää... ja kas kummaa, olinkin raskaana. Yrittämisestä voi tulla liiallista stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koskaan turtunut, jotenkin sitä aina jaksoi olla yhtä toiveikas ja sitten myös pettynyt. Lopulta meille tuli vauva hoidoilla, eikä ne hoidot nyt niin kauheita edes olleet. Lähde ajoissa hakeutumaan niihin, jos tuntuu, ettei luomuna tärppää. Meillä on maailman suloisin tyttövauva, ja olen onnellinen että saimme juuri hänet, niin se kai oli tarkoitettu! Tsemppiä ja jaksamista!
Uskon, että se todellakin surettaa ja vituttaa!
Toivon, että sellaista ei sinulle enää kävisi ja saisit turvallisesti maailman pienen ihmisen alun. Siunausta sinulle!
ap
juu just joo... ja se mikä sopi teille sopii siis kaikille... pah!
Ne hoidot voi olla kauheita.. just sen takia että kun toiveet on niin korkeella kun olet pumpannu ittes täyteen hormoneja ja sitten siltikin negat vaan paukkuu ja verta valuu... Vuosi toisensa jälkeen.....
Ja lopeta testaaminen...
SEhän tehoaakin jos OIKEESTI ei voi saada lasta perinteisesti, miten se stressaamattomuus sit auttais???
huoh...
Ja lupaatko että minäkin plussaan, oi sinä joka sanoit " kyllä te vielä sen plussan saatte..." Lupaatko???
teille viesteistä. Hoidoissa ollaan oltu reilu puoli vuotta, lyhyt aika varmaan monen mielestä. Ehkä tämä 4. epäonnistunut inssi sai sellaisen tunneryöpyn aikaiseksi, että suututtaa. En ole surullinen, vaan vain vihainen. En hoitoja ennen stressannutkaan niin paljoa, menkat tuli milloin tuli, mutta nyt kun on pakko tietää missä vaiheessa mennään jatkuvasti, se lisää stressiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten 7 mainitsikin, hormoneita ja kovia toiveita itseensä pumpanneena, sitä ehkä tuntee olonsa vielä pettyneemmäksi kuin aiemmin ilman hoitoja.
Mutta ehkä joku päivä tai sitten ei. Niin se vaan on mentävä eteenpäin. Uskon itse, että pieni viha/suru auttaa eteenpäin, ainakin itseäni.
enää ei edes niin paljon vituta, kun menkat alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puolesta vuodesta oikeasti vielä voi masentua ja menettää toivoaan....
Vuosi kun on takana voi jo alkaa pikkuhiljaa miettimään jotta onko kaikki kunnossa...
Jos puolenvuoden yritysaikana jo masentuu negoista ni mitä se sitten onkaan kun on NELJÄ pitkää ja tuskaista vuotta takana???
Tajutkaa ihmiset että vuoden yrityksen jälkeen vasta voi puhua lapsettomuudesta... Puoli vuotta ei oikeesti ole aika eikä mikään yrittää vauvaa...
T: Se katkera 7 jolla ei onnistu sitten millään...
kolmessa vuodessa yks ainut plussa joka meni sitten kesken...
Enää ei edes huvita testata, kun tietää ettei mahiksia luomuraskauteen ole... Varmaan sitten vasta testaisin (ilman hoitoja) jos joku potkis mahassa....
Sitä on jo valmiiks niin pessimistinen jos menkat viipyy hetkenkään ja aattelee vaan et " tuskinpa sitä plussaa vieläkään..."