Lue keskustelun säännöt.
Jos kerron ,että lapsielämä vituttaa ja kyllästyttää. heti ollaan sanomassa ei kun sä olet vaan masentunut. Ja paskat.
08.08.2006 |
En ole pätkääkään masentunut tai muuta vastaavaa. Olen vaan vittuuntunut ja kyllästynyt tähän ainaiseen arkeen.
kiukuttelua, huutoa, itkua, passaamista, pyllynpesua, tappelua syömisistä, nukkumisista, leikeistä, pukemisista....
Koko lapsiperhe elämä kyllästyttää 100%. Vaikka nuo joskus harvoin ihania pikku palleroita onkin, siltikin.
Kelle tahansa sanon olevani kurkkua myöten tätä tohua on vastaus aina sama. Voi voi kun taidat olla vaan masentunut.
Kas kun en ole. Mulla riittää elämänhalua. Kurja sanoa näin jälkikäteen, että jos oikeasti olisin tiennyt mitä lapset tuo tullessaan, olisin valinnut toisin.
Helppoa olla jälkiviisas.
No sitä sain mitä tilasin mutta onpa kurjaa viettää seuraavat vuodet tilassa josta ei pääse eroon, eikä vitutus ja kyllästyneisyys tästä varmaankaan hälvene vaan voimistuu.
Turha arvostella tai antaa keittiöpsykologin lausuntoja.
Onneksi oloette itse niin onnellisia elämäänne.
Kommentit (4)
Yrittävät saada kaikki muutkin samaan ahdinkoon. No esikoinen on jo tulossa eli nyt on myöhäistä muuttaa mieltään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kotona lapsia hoitamassa, - mikset mene töihin? Hae nyt ihmeessä elämää ja tuuletusta lastenhoidon rinnalle olit sitten töissä tai kotona. Ja väärin, ei se homa tällaisenaan pyöri ikuisesti! Jo vuodessa parissa elämä menee eteenpäin ja asiat voi helpottua tai ainakin muuttuu toisenlaisiksi. Viimeistään kun lapset on isoja murkkuja tms. ehkä saatat muistella kaiholla pikkulapsi aikaa joka menee niin nopeasti ohi! Jos ei näin käy niin ihmetteen mikä saa kaltaisesi ihmisen päätymään hankkimaan useampia ? lapsia? Kanna vastuusi kun hommaan olet alkanut.
Toisaalta tuntemuksesi ovat minullekin tuttuja, aivan kurkkuamyöten täynnä väsynyttä nuutunutta lastenhoitoa, siivousta, ruoanlaittoa ja pyöritystä. Mutta lapsia rakastan silti, en kadu heitä, he ovat elämäni suurin ilo vaikkakin suurin rasitus myös! Vika on vain minussa, on aika tehdä uusia muutoksia ja ratkaisuja että elämästä tulisi parempaa kaikille. Ja aika on einakin meillä auttanut tolkuttomasti lasten suhteen, isompana ovat helpompia ja vo jättää hoitoon. Minkä lapsilleni annan sen heissä tulevasuudessa näen, siksi annan heille parhaani!
Onnea valitsemallasi tiellä, sillä elämä on valintoja ja vastuun kantamista niistä.
Ymmärrän pointtisi.
Jos minäkin voisin nyt valita, valitsisin toisin.
Minä menetin urani lasten takia. Olin hyvässä työssä asiakasneuvottelijana. Kun palasin työelämään jouduin usein olemaan poissa
lasten sairastelujen takia. Kerran jouduin lähtemään kesken kaiken veke työmatkalta. Ja useimman kerran jouduin peruumaan viimetipalla työmenon, joka olisi palaveri ja asiakastapaaminen toisella paikkakunnalla tai Ruotsissa/Virossa.
Kun työpaikalla oli uudellenjärjestäytymistä sain minä kenkää ekana. Syyksi sanottiin että tarvitsevat sinne henkilön, joka kykenee lähtemään työmatkoille kun ne on sovittu. Ja henkilön joka on aina valmis ylitöihin tavittaessa.
Nyt sitten olen ollut tyttömänä jo viime helmikuusta lähtien ja mitään en tunnu saavan.
Heti kun työpaikkahaastattelussa tulee ilmi että minulla on 3 lasta, ilmeet muuttu heti. Ja minulla nuorin on jo sentään 7v.
Ja masentunut en minäkään ole , ainostaan todella v..tunut ja kyllästynyt tähän nykyiseen touhuun.
Elämästä voi lastenkin kanssa tehdä mielekästä. Ei tietenkään täysin samanlaista kuin lapsettomilla, mutta kuitenkin nautittavaa.
Mitä asioita eniten haikailet?