Kun vaarini oli nuori isä,
hän ei kuulemma uskaltanut koskeakaan lapsiinsa ennen kuin nämä olivat tarpeeksi isoja, siis käveleviä. Silloin saattoi joskus höpöhetkenään hyppyyttää polvellaan. Vauvoihin hän suhtautui tyyliin: " Älä tuo sitä minulle, vielä putoaa ja särkyy."
On se isyyskin muuttunut sota-ajoista tähän päivään. Ennemmin varmaan maapallo olisi vaihtanut pyörimissuuntaa kuin vaarini vaihtanut vauvalle kapaloita ;)
Kommentit (2)
Äitinsä kun sai 17 lasta, joista enin osa poikia, niin ei siinä katsottu sukupuolta kun apua tarvittiin. Ukilta sujui vaipat ja syöttämiset.
Ihan hyvä sinällään että isomummoni opetti, koska ukin yksi veli joutui aikanaan hoitamaan yksin 8 lasta, kun vaimonsa häipyi toisen miehen matkaan Ruotsiin. Ja ukki taas on 82-v ja konttaa vielä ihan sujuvasti lattialla lastenlastenlastensa kanssa hevosta leikkimässä.
Omia lapsia ei ollut hoitanut, pojat kun kasvoivat pääsivät kalaan sun muuta juttua. Mutta ei siis syöttämisiä tai muutakaan tehnyt.
Sitten kun jäi eläkkeelle ja me lastenlapset oltiin pieniä, niin meitä hoiti vimmatusti. Ei vaippoja vaihtanut siltikään, mutta lusikka löysi hienosti suuhumme ja tehtiin retkiä ja opeteltiin hiihtämään jne jne jne.