Luin ton lukkiketjun...
Aikuiset ihmiset pelkää AIVAN harmittomia pieniä lukkeja, ne ei IKINÄ tee mitään pahaa, kädessä usein kuljettelen niitä pois esim lavuaarista...
Musta ne on ihania, pitkine koipineen. Olen pienestä pitäen suorastaan rakastanut niitä, minusta ovat niin hassun näköisiä kun säikähtävät ja alkavat hytkymään...
Ennen pelkäsin ampiaisia, kunnes otin järki käteen periaatteen, miten joku hyönteinen voisi olla pelon kohteena, pieni surkea ötökkä.
Ja kun en enää pelkää niitä, en ole koko kesänä kokenut, että ne olisivat jahdanneet minua, kuten silloin kun pelkäsin, tuntui siltä.
Kommentit (4)
Tiedän, että kammoni on kertakaikkiaan aivan turha ja vie suotta voimavaroja ja pilaa kesästä nauttimisen. Kävin jopa kaksi kertaa terapeutilla, jonka piti poistaa kammoni. mutta niin ei käynyt.
Yrittäisin minäkin ajatella niitä pelästyneinä pieninä hauraina hytkyjinä. En vaan pysty. Kiitos kuitenkin. Noin pitäisi ajatella.
hytkylukeista...
Mutta kun näen lukin, se kammo tulee kuin hyökyaalto päälle, en voi sietää niitä elukoita lähelläni, saisivat säikähtää hengiltä tai hytkyä helvettiin minun puolestani.
Kammoni ON turha, elämää vaikeuttava ja myös " naurettava" , mutta ei yhtään vähemmän olemassaoleva näiden seikkojen takia.
fobia ei ole järjellä selitettävissä tai hallittavissa.
Pelkääminen on eri asia.