Lue keskustelun säännöt.
Kumman näistä valitsisit (asumisasiaa)?
11.01.2007 |
Olemme nelihenkinen perhe, asumme ulkomailla, mieheni kotimaassa.
A) Jäädä asumaan tuttuun asuntoomme 40 000 asukkaan kasvavassa kaupungissa, n.25km pääkaupungista, jossa mieheni käy töissä (pääsee yleisillä kulkuneuvoilla). Asunto on n. 85 neliötä (neljäh., keittiö, 2 lasitettua parveketta) ja kaikki palvelut (kaupat, ostoskeskus, koulu ihan vieressä, terveyskeskus vieressä, iso puisto jne) lähellä mutta myös moottoritien kupeessa. Talossa ei omaa pihaa. Asuntolainaa 100 000 e.
B) Muuttaa tästä n. 25 km kauemmaksi (pääkaupungista poispäin)pikku kylään, paritaloon. Kylässä koulu ja yläaste, muutamia kauppoja. Miehen täytyisi kulkea töihin joko kokonaan omalla autolla tai ajaa juna-asemalle muutaman km päähän ja loppu junalla. Voittoa meillepäin muutosta tulisi todennäkisesti n. 50 000-60 000e. Isompi lapsi joutuisi vaihtamaan koulua, pienempi ei vielä koulussa.
Kommentit (14)
Osaisiko joku auttaa valinnassa? Onko ketään, joka olisi ollut samassa tilanteessa: miten vlitsit ja oletko ollut tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten muutimme Helsingin keskustasta 40km päähän melkein landelle. Koulu ja muut palvelut ovat parin kilsan päässä. Lapsilla on tilaa leikkiä turvallisesti ja elämä on rauhallisempaa.
Riippuu aivan siitä mitä itse haluatte, on niitäkin jotka kaipaavat ympärilleen jakuvaa ihmisvilinää ja liikennettä.
Isän työmatka on pois perheen ajasta, isompi joutuu vaihtamaan koulun ja kaverit. Jäisin nykyiseen ja vaihtaisin siellä isompaan asuntoon, kun talous sallisi.
Kiitoksia mielipiteistänne (lisää saa tulla toki mielellään).
Miehelläni on sellainen työ, että hän on puoli päivää kotona melkein joka päivä (pääsee kolmelta tai on yövuorossa, jolloin nukkuu aamupäivän ja iltapäivällä olemme yhdessä) joten puoli tuntia sinne tai tänne ei perheen kannalta ole merkityksellista. Eri asia on se, miten miestä rassaisi pitempi työmatka.
Tuo koulujuttu erityisesti mietityttää. Toisaalta mulla on sellainen tunne, että tähän en halua jäädä ikuisiksi ajoiksi ja haluiasin tarjota lapsillekin muuta kuin kerrostalossa asumisen, itse olen kasvanut omakotitalossa, mutta täällä sellaiseen ei tavallisilla ihmisillä ole mahdollisuutta. Haluaiosin myös asua rauhallisessa paikassa lasten olessa murrosikäisiä, se tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Tuosta kouluasiasta sen verran, etten usko lapselle koituvan mitään traumoja siitä, sillä hän vielä tosi pieni ja ehtii sopeutua mainiosti uuteen kouluun. Ja siellähän hän kävisikin monta vuotta, vai mitä? Itse olen vaihtanut peruskoulussa koulua kolme kertaa enkä mielestäni ole siitä juurikaan kärsinyt. Ekan luokan jälkeen, tokan luokan jälkeen ja kuudennen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 000e jonka saisimme talokaupoista voittoa, jos muuttaisimme maalle?
että eikö kenellekään olisi väliä tuolla 50 000e, jonka saisimme voittoa maalle muuttaessamme? Onko se tärkeää (meille ainakin on iso raha ja sillä taas voisimme tarjota lapsillemme esim. matkoja, ja laittaisimme tietysti suuren osan säästöön)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei viestin lähetys onnistunut.
AP
kuin arjen sujuvuudella ja sillä, että viihtyy. Voisittehan toki viihtyä uudessakin paikassa, mutta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tosin asutaan yli 100 000 asukkaan kaupungissa. Löysin ihanan talon juuri 25 km päästä, keskeltä pientä 3500 ihmisen kylää. Kaikki palvelut on siinä äärellä, mutta tuleekohan landella hulluksi?
ONko kauempana samat mukavuudet ja yhtä toimiva terveydenhuolto? Puhdas vesi jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme kylästä jossa halvempi talo ja paljon tilaa ja mukavat naapurit, mutta miehellä ylettömän pitkä työmatka, minulla ja lapsilla pitkä matka varsinaisiin palveluihin, lapsilla bussimatka kouluun.
Sopivan kokoisessa kaupungissa välimatkat lyhyitä ja palvelut lähellä. Kaikki voi hyvin, myös mies joka alkoi tosissaan väsyä työmatkaan (50 min yhteen suuntaan) eikä ollut koskaan kotona ennen nukkumaanmenoaikaa.
Asuimme ensin kerrostalossa mutta hankimme sitten talon jossa piha. Suosittelisin vaihtaa lasten takia taloon jossa piha, mutta siellä kaupungissa missä olette. Näin omista kokemuksistani.
Raha ei houkuta koska se ei paljon auta jos mies umpiväsynyt, kireä, ja minä yksinäinen ja parisuhde kireällä stressin ja väsymyksen takia.
Kun isällä on pidempi työmatka, äiti on yksinäisempi lasten kanssa. Kun on uusi paikkakunta, on sosiaaliset kontaktit ensin solmittava ja jos sattuu jotain, on tosi yksin. Me asutaan nyt kaupungissa (talossa tosin) niin, että kaikki on lähellä. Kaupat, lasten harrastukset, kerhot. Pystyn hyvin pyörittämään arkea, vaikka isä olisi työmatkalla. Arvostan todella paljon tätä arjen toimivuutta! Ja huume- yms. ongelmat on ihan yhtä pahoja maalla kuin kaupungissakin. Jossakin uinuvassa tuppukylässä voi piillä mitä ihmeimpiä kuvioita.
Itse haluaisin kovasti muuttaa tuonne pienempään kylään, mutta mietityttää kovasti se, että mityen ikävä tulisi kaikkia palveluita ja " ihmisvilinää" . Tämä nykyinen kotikaupunkimme on siitä mukava, ettei liian pieni (ettei kytätä) muttei (vielä) liian suurikaan, tosin jatkuvasti rakennetaan lisää ja kaupunki kasvaa ihan räjähdysmäisesti.
Myös lasten suhtautuminen muuttoon mietityttää (isompi 5-vuotias ollut 2,5v. koulussa samojen kavereiden kanssa.) sekä miehen työmatkat. Olisi kuitenkin ihanaa saada oma piha, raitista ilmaa hengitettäväksi ja muutenkin enemmän tilaa.
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata!