Tajusin juuri että...

olen menettänyt täysin oman itsenäisyyteni. Roikun hengen hädässä miehessäni joka kuitenkin joutuu arkisin käymään töissä 8h/per päivä.

Kauhea ikävä on joka päivä, kauhea väsymys, kauhea olo henkisesti muutenkin. Piristyn vasta kun mies tulee kotiin. Mikä mua vaivaa? En olisi koskaan uskonut olevani näin läheisriippuvainen ihminen. Arjet menee kahdestaan lapsen kanssa, joka ei syö, ei nuku, ei leiki tai jos leikkii ne leikit kohdistuu äitiin ja useimmiten minuun sattuu. Kotitöitä vaikka muille jakaa mutta kaikki on mun harteilla. En pääse uloskaan joka päivä vaan mun on pakko! siis aivan pakko siivota, jos en sotkuista kotia halua kestää. Mies tulee kotiin, juodaan kahvit kunnes mies siirtyy koneelle eikä puhu sitten koko iltana mitään henkevää. Silti minä rakastan tuota miestä, vaikka hän on ajanut minut loppuun siten ettei auta minua pätkän vertaa. Ei kokkaa, ei siivoa, ei ulkoile lapsen kanssa. Kaiken huipuksi, olen uudestaan raskaana. Saan hoitaa tämän tulevan lapsenkin tavaravuoret yksinäni. Vaatteet yms. tavarat saan hankkia yksin koska mies ei muka osaa hankkia mitään. Mies väittää ettei hän osaa kokata, ei osaa siivota, ei osaa leikkiä lapsen kanssa. Tuntuu että mies ei osaa mitään ja silti minä rakastan. Miksi?

Ystäviä ei oikeastaan enää ole, koska mulla ei riitä aika eikä jaksamus.

Kukaan ei meillä käy, vaan kaikki haluaa että me käydään mutta kun minä en enää jaksa! Mikä mua vaivaa? Vai onko mun elinpiirissä oikeasti jotain vikaa? Miksi musta tuntuu tämmöseltä...Sairastunko johonkin? Tuntuuko musta siksi tämmöseltä koska elinpiirini on tekemässä musta loppua? Kukaan ei taida oikeasti välittää musta...

Muutenhan mua autettaisiin vai kuinka? Ainoa aikuiskontakti pitkiin aikoihin saattaa olla tää netti. Muualta niitä on vaikea haalia...

Kun jotain ollaan jonkun kaa sovittu, se joku peruu tai jättää peruumatta siten että mut jätetään odottamaan sitä aktiviteettia koko päiväksi.



Nyt lopetan tämän marmatuksen ja ... lysähdän sohvalle (taas vaihteeksi) lepuuttamaan uupunutta mieltä ja jalkoja.



Herättäiskö tämä teksti miehen?

Ehkä, tai sitten vain pahentaisi tilannetta entisestään.

Mä tarvitsen lomaa, mutta kukaan ei ... ymmärrä.