Rakastaako mies oikeasti, jos ei suostu tekemään lapsia?

Eli kyllä mies varmasti rakastaa, vaikkei haluaisikaan ikinä lapsia. Teidän täytyy nyt vain molempien punnita itseksenne, että mistä on valmis rakkauden edessä luopumaan (mies lapsettomuudesta tai sinä lapsista). Itse en haluaisi lapsia miehen kanssa, en uhkaamalla, lahjomalla enkä kiristämällä, jos mies ei kerran haluaisi. Kokisin sen vääränä tulevaa lastakin kohtaan, ettei häntä ole molemmat vanhemmat todella halunneet. Eli miettisin, otanko riskin uuden yhtä ihanan ja rakastettavan miehen löytymisestä ja mahdollisuudesta saada hänen kanssaan lapsia vai nauttisinko nykyisen miehen kanssa elämästä ilman lapsia. Vaikea homma. Voi olla, ettei uutta kumppania niin vain löytyisikään tai joutuisin siinä tyytyä vähempään tai voi olla, että nykyisen kumppanin kanssa meneekin vuosien kuluttua sukset ristiin, jolloin olen joka tapauksessa yksin ja vielä ilman lapsia. Missään tapauksessa en kuitenkaan " pakottaisi" nykyistä kumppania hankkimaan lapsia vasten tahtoaan.

En voi muuta kuin toivoa sulle harkintakykyä ja voimia, mitä sitten päätätkin.

Minä en voisi. Lapset on niin iso asia että kyllä laittaisin miehen vieläpä ihan hyvillä mielin kiertoon. En uhkailisi tai kiristäsi mutta lopettaisin suhteen ja olisin tyytyväinen että minulla olisi vielä mahdollisuus äitiyteen. Älä pilaa elämääsi tuon miehen takia. Jäämällä suhteeseen tulet katkeraksi ja oma rakkautesi loppuu.

Olen mies, halusin yhden lapsen, hankimme ja saimme ihanan tytön. Neljän vuoden päästä vaimo halusi toista. Koska rakastin, suostuin lopulta. Vauvahelvetti uudelleen menossa. Rakastan toki vaimoani vieläkin mutta olen lisäksi salaa katkera. Tässä tilanteessa se joka rakastaa toista enemmän taipuu ja voi vain toivoa että katkeruus ei kasva rakkautta suuremmaksi.

Mailmassa on liikaa vauvoja ja liian vähän onnellisia parisuhteita.

Tuossa asiassa ei ole kompromissia.

nuo ovat eri asioita.



Mutta itse vaihtaisin miestä, vaikka rakastaisin ja mies rakastaisi. Halusin ehdottomasti äidiksi.

Olen mies, halusin yhden lapsen, hankimme ja saimme ihanan tytön. Neljän vuoden päästä vaimo halusi toista. Koska rakastin, suostuin lopulta. Vauvahelvetti uudelleen menossa. Rakastan toki vaimoani vieläkin mutta olen lisäksi salaa katkera. Tässä tilanteessa se joka rakastaa toista enemmän taipuu ja voi vain toivoa että katkeruus ei kasva rakkautta suuremmaksi.

Mailmassa on liikaa vauvoja ja liian vähän onnellisia parisuhteita.

"Mailmassa on liikaa vauvoja ja liian vähän onnellisia parisuhteita"

Kuka mukinvalmistaja,t-paidan tekijä tai kortintekijä tämän viisauden ikuistaisi.

Tyytyväinen saisit olla, mies rakastaa nimenomaan sua eikä ajatusta perheestä. Rakastaa sua naisena eikä jälkeläistensä tuottajana.

Kaikki eivät halua elämältä samoja asioita.



Yleensä tuollaiset tilanteet päätyvät eroon, joka on parempi molemmille osapuolille. Molemmat voivat saada mieluisen kumppanin.

Minä taas en ottaisi miestä, joka haluaa lapsia. Ja sopivan miehen olen löytänyt. Kyllä tällaiset asiat kannattaa puhua melko varhaisessa vaiheessa eikä vasta vuosien yhdessäolon jälkeen.



Mies kyllä rakastaa sinua, koska lasten haluamattomuus ei missään nimessä sulje sitä pois. Mutta rakastatko sinä miestä, kun vingut häneltä lapsia vaikka tiedät, ettei hän ole niistä kiinnostunut?



Eivät lapset ole parisuhteessa mikään välttämättömyys. Oletko nyt miettinyt ihan loppuun asti, että miksi haluat sinä haluat niitä?

nuo ovat eri asioita.

Mutta itse vaihtaisin miestä, vaikka rakastaisin ja mies rakastaisi. Halusin ehdottomasti äidiksi.

Mitäs sitten kun olet löytänyt todellisen sielunkumppanin, jota rakastat täydestä sydämestäsi? Mitä jos ei löydy uutta miestä "ajoissa"? Mitä jos sekään mies ei halua lapsia jne....

Minun mieheni rakastaa minua ihan aikusten oikeesti.Jo yli 30 vuotta. Ja ei suostu tekeen kirkuvia kakaroita. Minä vielä vähemmän ! Erolla olis uhkailtu vain, jos toinen olis alkanut uhkailla tekevänsä kirkuvia kersoja!



Mitä helvetiä sä teet? En tosiaan tiedä. Seukkaat täysin väärän miehen kaa, jos kakaroita kerta haluut.



Itse olen ollut äärimmäisen onnellinen oman mieheni kanssa yli 30 vuotta rakastavassa avioliitossa!!!! Ilman kirkuvia kersoja..;)



Kuule, vakka kantensa valitsee; valitse sellainen mies, jolla on samansuuntaiset ideat kuin sullakin, ja jota sun ei tartte uhkailla, kiristää tai lahjoa mihinkään asiaan avioliitossa !!!

Lopulta sille itselleen tuli vauvakuume ja nyt olen raskaana :)

Älä heitä kirvestä kaivoon vielä,paitsi jos ikä alkaa tulla vastaan.

ÄLÄ AINAKAAN JÄTÄ EHKÄISYÄ POIS SALAA!



Se on epäreiluin mahdollinen ratkaisu sekä miehen että tulevan lapsen kannalta. Tuskin viimekädessä kiva sinulle itsellesikään.

tässä kuuden vuoden aikana... ;) Ketju kun on alotettu v.2006.. :D

Olispas muuten hauskaa tietää, mikä oli lopputulos :)

Mies sanoi, että lapsia ei tule koskaan. Erolla uhkailu ei auta. Onko mitään keinoa uhkailla, kiristää, lahjoa? Vai mitä helvettiä mä teen???

Mikä helvetti teitä naisia vaivaa? Mitenkä selkeästi tuo asia pitää esittää, että te ymmärrätte sen. Miehesi ei halua lasta, piste. Ja sitten suunnitellaan salaa ehkäisyn poisjättämistä ja/tai kortsun puhkomista, tai jotain muuta yhtä typerää.

Jos sinä haluat lapsen ja mies ei, niin ei siinä auta kuin hankkia sellainen mies, joka niitä haluaa. Täälläkin saa kuulla vinkumista, kun mies ei tee sitä ja tätä ja plaa plaa. Kannattaisiko etsiä sellainen mies, joka kelpaa sinulle?