Yhtyykö kukaan muu tähän sananparteen
pienet lapset,pienet huolet,isot lapset isot huolet? Tuli vaan mieleen kun luin ketjun jossa sanottiin että nyt elämä helpottaa kun lapset ovat 4 ja 6vuotiaat=) totta toki tietyllä tavalla mutta kun ajatellaan siitä n.10v eteenpäin....
Onhan se kiva kun ei tarvii herätä heti kun lapsetkin herää yms eli pärjäävät hetken keskenään vaikka itse nukkuisikin,tekevät itse väliplaa jne
Mutta... kaihoten muistelen aikoja jolloin kaikki lapset nukkuivat jo klo 22.30 eikä tarvinnut miettiä mitä tekee,missä on=)
Vähän sekava teksti mutta toivottavasti joku edes ymmärsi asian ytimen=)
Kommentit (4)
Kaiholla joskus muistelen kun tuo korsto joka yhtäkkiä jostain meille ilmaantui asumaan oli pieni ja parkui. Nyt se on iso ja kiukuttelee ihan eri konsteilla.
kommunikoida kuitenkin sanallisesti. Pieni lapsi ei aina puhetta ja selityksiä ymmärrä. Ja harvemmin ne murrosikäiset vinkuu tai saa raivareita aamusta iltaan kuten meidän taapero. (joka on nyt onneksi jo iso). Todellakin elämäni vaikeimmat vuodet ensimmäiset 3 vuotta lapsen kanssa...
tai näin ainakin itse ajattelen,pienemmät lapset ovat koko ajan lähettyvillä toisin kuin murkku-ikäinen.
Itseäni ainakin huolettaa esim eri tavalla kun 15v on mopolla liikenteessä kauempana kun se että 7v pyöräilee pihapiirissä yms yms
toisin kuin 0-4 v joka tarvii sitä huomiota ja paapomista joka sekunti kello 7-21.
Harvemmin myöskään murrosikäisten vanhemmat eroavat, siis harvemmin kuin pikkulasten vanhemmat, ehkä sekin kertoo jotain kumpi aika on raskaampaa.