Lukekaas tämä! (ov)

30

Paapominen on kyllä nykyajan ilmiö. Itse olen huolehtinut omasta heräämisestäni jo 7-vuotiaana. Puhumattakaan että enonikin oli meitä hoitamassa saman ikäisenä. Nykyajan lapset on oikein curling-vanhempien aikaansaannoksia.

puhuivat asiantuntijat...

Kyllä mä olin 7-vuotiaana yksin kotona koulun jälkeen. Tai en niinkään yksin, vaan kavereiden kanssa. Tai kavereiden luona.

Ihan hyvin se aina meni, eikä suurempia psyykkisiä ongelmia ole ilmaantunut ;) Eikä kenellekään muullekaan kaveripiiristä.



Luulen, että muissa Euroopan maissa sitä kauhistellaan jo senkin takia, että siellä nyt ei voisi pistää lasta yksin edes 100m päähän kauppaan hakemaan maitoa ilman, että pitäisi pelätä kaappaako joku lapsen matkalla...

Ja samaa jatkan.



t:3



Ps. Lasten pitää oppia pärjäämään omillaan. Paapomisella saadaan aikaiseksi vain vanhapoikia jotka elää kotona 40 v.

Tamminen...)

Jenkeissä sain vakavan puhuttelun anopilta kun käänsin selkäni ostoskärryissä istuvalle lapselle. Muualla maailmassa lapsia katoaa jos ei pidetä jatkuvasti silmällä.

Enoni on mua 3 v vanhempi. Ja hyvin on pärjätty.

kotoa 18 v. ja on ahkera, tekee kotitöitä ja loistava isä(kasvattaa, on läsnä, omaa maalaisjärjen)

avainkaulalapsi eli kun koulutie alkoi niin heti olen ollut yksin kotona iltapäivät siihen asti että isosisko tuli kotiin eikä minusta yhtään hullumpi ole tullut. Sanoisin että olen huomattavasti itsenäisempi kuin nykyajan nuoret ovat! Liika paapominen ei opeta ottamaan vastuuta!

ja sitten kun ehdotettiin näitä pidennettyjä koulupäiviä, etä ois kerhotoimintaa yms koululla tuntien jälkeen, kuten muualla Euroopassa. Niin nää samat AP rouvat aloitti kamalan karjumisen siitä, miten uraohjusäidit yritää vaan työntää kasvatusvastuun koululle.



Mutta kun karu totus on se, että JOSKUS sinne töihin on kuitenkin mentävä, jos meinaa edes jonkun kokoista eläkettäkin jonain päivänä nauttia. Ja kun ne lapset ei tosiaan ihan yksin pärjäile vielä eka- ja tokaluokkalaisena.

Ap

Varsinkin kun nykyaikana ollaan kännykän päässä...

että maailma on muuttunut paljon esim 70-luvusta jolloin itsekkin kuljin avain kaulassa 7v alkaen.

Oma kuopus aloittaa nyt koulutien ja jään vuodeksi (ainakin) kotiin,samoin olen tehnyt isompienkin lasten kohdalla ja hyvin pärjäävä 15v meillä on,ei ole liikaa paapottu vaan huolehdittu perusturvallisuudesta lapsena.

Älkää liian aikaisin tehkö lapsistanne " isoja"

olin vielä 15v kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Aina ollut hyvin itsenäinen. Siskoni 15v tyttärellä onkin ihan toinen kuri. kotiintulo aika on kello 18, joka ilta. kaupungille on meno kielletty, tyttö viedään ja haetaan autolla ystäviensä luota. Hänellä ei ole omaa kotiavainta vaan koulun jälkeen äiti hakee autolla kotiin.

Mahdollisti työnteon vaikka kuuteenkin asti, kun ei ollut kiire kotiin töistä. Ei tarvinnut hopulla lähteä lapsia hakemaan jo neljältä ;)

olla paikalla turvallinen aikuinen.







Viittä vaille valmis psykologi

tuhansia vuosia on lapsia kohdeltu väärin ja vasta viimevuosina on asianlaita ymmärretty? kahdeksankymmnetäluvun puolivälissä kun itse aloitin koulun ei ainakaan vielä hysterisoitu tälläisestä.

25

minulle se vastuu oli liikaa koska olin niin herkkä ja tunnollinen. Äitini ei ymmärtänyt, että olin vasta pieni lapsi ja vastu perheestä (hhuolehdin myös ruuanlaitosta) oli liikaa, vaikken sitä näyttänytkään. Lohdutin itseäni ruualla ja hain turvaa syömisestä. Tällä hetkellä olen 25-vuotias avoliitossa elävä viittä-vaille-maisteri ja edelleen reagoin vastoinkäymisiin ahmimalla ja käyn psykoterapiassa.

Muistakaa äidit, että lapset ovat erilaisia, toiset kestävät ja toiset eivät.