Mitä merkittävää sinulta olisi jäänyt tekemättä, jos olisitkin ollut teiniäiti?
Tarkoitan asioita, jotka ovat nykyisellään kuitenkin toteutuneet.
Itselläni olisivat takuuvarmasti jääneet ulkomailla vietetyt vuodet kokematta. Sieltä saadut ihmissuhteet siis luonnollisesti myös. En myöskään usko, että olisin valmistunut unelma-ammattiini, jonka koulutus oli melko vaativaa.
Kommentit (18)
Olin tosi vastuuntuntoinen teini, mutta päälle 20v meni päin helvettiä. Jos olisin ollut teiniäiti, en varmasti olisi voinut systemaattisesti yrittää tuhota itseäni, vaan olisin elänyt lapsen takia järkevästi.
Voi olla silti, että en olisi opiskellut yhtä pitkälle kuin nyt, enkä olisi tavannut miestäni.
olisin ajatellut tekeväni sen, jotta lapsellani on hyvä olla.
äijien kanssa, rakennutöissä oleminen.
ei siis mitään merkittävää. muta ehkä kuitenkin merkittävää koska sen takia musta on tullu tällanen kun nyt olen.
hauskaa on ollu, mut kanssa paskaakin
Olen valmistunut unelma ammattiin ja pärjännyt työelämässä. Ilman lapsia minäkin olisin ollut enemmän ulkomailla töissä ja opiskelemassa. Hyvä näinkin. Aion kyllä työskennellä ulkomailla myöhemmin.
Toki opiskelin maisteriksi, hankin omistusasunnon ja auton ja nyt olen myös äiti kolmekymppisenä. Kaikki nuo olisin silti ehtinyt tekemään myös mahdollisesti teininä saamani lapsen kanssakin, luulisin. Onneksi kuitenkin ehdin elää " omaa elämääni" ennen kahden lapseni syntymää :)
Tosin jos olisin ollut teiniäiti, en olisi ollut kovin vastuuntuntoinen teini.
Ja opiskelu ylipäätään olisi varmasti jäänyt vähemmälle. En ole mikään superäiti, joka hoitaa lapset ja opinnot yhtä aikaa. Tosin nuorempana sitä varmaan olisi jaksanut paremmin vaikka sellaistakin.
Mutta sitten mulla olis jäänyt kokematta tanssiharrastus niin intensiivisenä kuin nyt. Olisi jäänyt kokematta lavoilla kiertely, oppimatta yksi laji varsin hyvin ja olisi jäänyt tietämättä mitä on harrastaa intohimoisesti jotain. Tietysti samalla olisin säästynyt lieveilmiöiltä, eli lukuisilta toimimattomilta miessuhteilta.
Eipä oikeestaan muuta tule mieleen. Koulujahan en ole käynyt, joten se ei ole pois. Ulkomailla olisin voinut asua pienten lastenkin kanssa teiniäitinä, joten sekään ei ole pois.
Ihan hyvin olisin voinut ollakin teiniäippä, koska vauvakuume oli kova ja sen ´oikeenkin´ 16-vuotiaana löysin. Mutta halusin kuitenkin maailmaa nähdä ennen kun lapsia alkaa siunaantumaan. Ehkä välttämättä teinimutsina ei olisi niin riehakkaasti ja ex-tempore (käympä tässä katsomassa lentoasemalta mikä lento lähtee seuraavaks ja olisko tyhjää) matkustellut ja vaihtanut asuinpaikkaa/maata niin tiuhaan.
21-vuotiaana esikoisen sain, joten suhteellisen nuori, kun noita ensisynnyttäjien keski-ikää katsoo :)
en olisi avioitunut nykyisen ihanan mieheni kanssa, jos minulla olisi ollut jo lapsia.
Uskon, että olisin saanut koulutuksen hankittua. Olen ollut aina hitaasti kypsyvä, joten oma persoonallisuuteni kehitys olisi jäänyt lapsen jalkoihin. Toiset ovat kypsiä äideiksi jo nuorempana, minä en olisi ollut valmis.
Epäily osoittautui onneksi(?) vääräksi.
Vaikka olemmekin kärsineet lapsettomuudesta kohta 2,5 vuotta, niin lapsi tuolloin 17 vuotiaana olisi kyllä jättänyt minulta nuoruuden elämättä. Koska ilman lastakaan en ole kovin paljoa mennyt, riittävästi toivottavasti kuitenkin, ettei myöhemmin tule tarvetta hillua. Nyt olen saanut opiskella, matkustella ja riekkua ;)
Itse olisin ollut valmis äidiksi jo vaikka 15-vuotiaana, ja toisaalta mua harmittaakin, että en ole saanut lapsia tosi nuorena...nyt on ne kuuluisat " ruuhkavuodet" käsillä kun aivan kaikkea pitäisi tehdä yhtä aikaa...
Mun teini-ikä oli sitä, että aamulla kouluun, iltapäivällä kotiin. Sitten luettiin kirjaa, ei tehty läksyjä, nukuttiin parin tunnin päikkärit, tuijotettiin telkkaria ja kympiltä nukkuun kun meillä ei saanut valvoa pitempään. Sitä sitten vuodesta toiseen. Ei kavereita, ei poikia, ei harrastuksia, ei mitään. Sitä samaa 19 vuotiaaksi asti.
Niin, että jos olisi ollut lapsi niin noi jutut...jaa no noita voi kyllä tehdä lapsenkin kanssa.
Lapseni olisi saanut vastuuntuntoisemman ja omistautuvamman äidin. Perhevastuusta vapaat 15 vuotta tekivät minusta mukavuudenhaluisen, laiskan ja muita huomioonottamattoman ääliön. Nyt saan 32 vuotiaana opetella kuinka elämää eletään itsen lisäksi myös muiden aikatauluilla =).
Interreilaukset olisivat tainneet jäädä väliin, samoin yliopistokoulutus, mutta eipä tuosta mitään hyötyä olekaan ollut.
Kaikki muu olisi onnistunut lastenkin kera.