Mä päätin, että 2 v esikoinen menee hoitoon, jään vauvan kans kotiin

ettei hän koe tulleensa vähemmän rakastetuksi ja hylätyksi uuden vauvan takia.. ja mitä tekee äiti??

-- laittaa esikoisen tarhaan, pois kotoa äidin ja äidin uuden vauvan luota.



olisit ollut tekemättä toista lasta, kun et kykene ensimmäistäkään hoitamaan!

niin olisin jättänyt sen toisen lapsen tekemättä.

Mutta tämän kuukauden kokemuksen perusteella voin vain todeta, että ymmärrän sinua ap täydellisesti. =) Toivottavasti olosi tästä kohenee ja saat opiskelut rullaamaan. Tsemppiä!

ja lopputyö suorittamatta, ap

Etkö muuta keinoa keksi selvitä masennuksesta?

Mä kun en nää tossa ratkaisussa mitään " piristävää" , vaan pahimmassa tapauksessa väsyt ja masennut enemmän.

Mistä sitä tietää tulevan rankkuuden? Tuntemani ihmiset valittivat kuinka vauva-aika oli niin rankkaa ja lapsen kanssa on niin raskasta. Esikoisen kanssa oli tooosi helppoa. Mutta enpä osannut arvata, että kahden kanssa on näin rankkaa. Esikoisella uhmaa, turhautuu kun ei saa huomiota (vauva vie sitä paljon) jne.



Opiskelin myös esikoisen vauva-aikana ja silloin palauduin itsekseni. Tarviin aivotyöskentelyä. Sellainen mä olen. ap

mutta mä odotin ja odotin, mutta meillä meno on vaan pahentunut. Musta tuntuu, että lapset on pusertaneet musta voimat. Mä yritän jaksaa antaa huomiota niille, mutta mä en aina ole läsnä. En jaksa.



Miten pitäisi masennusta sitten hoitaa? Sitä hoidetaan niin, että tarvitsija saa voimia! Ja kuten sanoin, mulla on hyviä kokemuksia esikoisen vauva-ajalta.



Tiedän, että tämä oli sosiaalinen itsemurha tulla tänne av:lle tällaista tunnustamaan. Mutta sain yhdeltä jo kannustusta ja sillä jaksan. Kiitos 3. ap

Huomaat kyllä eron, milloin lapsi alkaa kaivata enemmän toimintaa ja kavereita, mitä sinä voit tarjota. 2v:lle riittää mainiosta koti ja perhekerho. Anna opintojen odottaa. Ehdit vielä.

sellaiseen jamaan, että arki on yhtä itkua ja hammastenkiristystä. Mielestäni tärkeintä on järjestellä nämä asiat oman perheensä kannalta hyvin ja järkevästi ja antaa lapsilleen kaiken mahdollisen rakkauden ja tuen. Jokainen miettiköön oman perheensä asiat parhain päin.

alla nuo viestit jossa äidit sanovat että toivovat jättäneensä lapset tekemättä, kun on niin rankkaa, eivätkä nauti lapsistaan. No ne ovat varmaan niitä, jotka ovat hoitaneet lapsiaan joka minuutti itse uupumukseen saakka.



Minulla on 3 poikaa, ja vaikka suku on auttanut paljon, iäkkäät vanhempani eivät vaan jaksa hoitaa näitä kovin usein, enkä halua pyytää liikoja. Eli meillä pojat oli osittain p-kodissa, jotta opiskelin valmiiksi.



Jos tämä p-kotihoito nyt sitten on jonkun mielestä ollut haitallista, niin toetan, että perheessämme on toisiaan kunnioittavat vanhemmat, ei riitoja, päihde- tai taloudellisia ongelmia, joten minusta edellytykset tasapainoiselle elämälle ovat olemassa päikystä huolimatta...