Oudoin asia mitä olet ihmetellyt ystäväsi lasten kasvatuksessa?

Ja raskaus ja vanhemmuus on ollut ihan hirvittävän työlästä kuulemma. Säälin lasta.

Kiinteiden varhaista aloittamista, ihan pienen omassa huoneessa nukuttamista. Lienee selvää, että kavereillani lähinnä aika pieniä lapsia vielä, eli varsinaisesta kasvattamisesta ei näissä kyllä ole kyse...

On vauvoja, jotka nukkuvat kaikkein parhaiten juuri omassa huoneessa. Meilläkin sellainen kummajainen.

Äiti sanoo aina jonkun ohjeen, mutta pojan ei tarvitse noudattaa sitä. Kylään tullessaan viskoo vaatteensa mihin sattuu. Äiti sanoo viepä eteiseen. Poika ei vie, äiti kiikuttaa paikoilleen. Pöydästä noustessa ei kiitä. Äiti sanoo, mitäs pitäisi sanoa. Lapsi ei sano mitään. Äiti sanoo, no kiitos. Kaikessa sama kaava. Lapsi on suloisen oloinen, fiksu, tietää paljon asioita, mutta käytöstavat ovat olemattomat ja totellut hän ei ole minun nähteni vielä kertaakaan.

Onko tässä jotain väärää ja kummallista?????

Vierailija:

On vauvoja, jotka nukkuvat kaikkein parhaiten juuri omassa huoneessa. Meilläkin sellainen kummajainen.

" Nyt jos vielä kerran teet noin, niin lähdet autoon yksin istumaan !"

=> lapsi toistaa teon, uhkausta ei toteuteta, vaan toistetaan " Vielä kerta ja lähdet autoon" => jne. jne.

ja saman perheen 4-vuotias pelaa tietokonepeliä useita tunteja päivässä. Ja silti äidille ja isälle ei jää aikaa esim. kotitöille.

tyyliin: älä nyt juokse lapio (muovinen) kädessä...

Ei hyväksy tukistamista, mut mun lasta kerran uhkas tukistaa.

En kerta kaikkiaan käsitä näitä kasvatusmetodeja! Tyttö osaa halutessaan vaikka mitä, mutta häntä ei ikinä kehuta, paitsi jos hänellä on nätti mekko päällä tai kynsilakkaa. :(

Hänestä on tehty (ja nimenomaan tehty; pelkät luonne-erot eivät ole kyseessä vaan tyttöä kasvatetaan aktiivisesti tähän suuntaan) täysin avuton piipittäjä, joka pillahtaa heti itkuun ongelman edessä eikä edes yritä keksiä miten voisi itse selvitä vaan pyytää heti apua. (Tästä naurettavin esimerkki oli, kun tyttö pesi käsiään meillä eikä ylettynyt pyyhkeeseen. Ei tullut mieleen siirtää koroketta jotta ylettyisi, vaan hän huusi hädissään apua...)



Voi olla, että tämä korostuu minun silmissäni sillä omat tyttäreni ovat melkoisen meneviä ja he ovat luonteeltaan aika erilaisia tähän tyttöön verrattuna. Ehkä he ihmettelevät, miksi meidän prinsessamme juoksee jalkapallokentällä innoissaan housut likaisina ja toinen mönkii autotallissa isin perässä tutkimassa koneita...

Siis 2v riiviö terrorisoi kaikkia muita lapsia kun leikkivät yhdessä ja tämän äiti ei sano mitään!

Muuten vaikuttaa ihan fiksulta, mutta rasittaa kun muut pelaavat yhteisten sääntöjen mukaan ja yksi vaan antaa lapsensa riehua.

lapset kiikutetaan HETI lääkäriin, jos heille tulee vaikka kuumetta. Siis ihan tavallista nuhakuumetta.

Sehän on ollut jo vauva.

Outoa sukupuolierottelua minusta...

Ei edes kokeilla antaa välillä vettä tai muuta juomista, vaan annetaan lapsen itse valita juomisensa.

ei saa itkeä, ei saa kiukutella, hiljaa, nyt riittää, älä kantele, älä valita.



Ja kyseisen äidin lapset eivät myöskään saa leikkiä " villisti" , esim lasten rakastama kuralätäkköleikki on kielletty.



Tuntuu ettei niillä lapsilla ole lapsuutta vaan kaikki on oltava hillittyä, hiljaista, rauhallista

lapsista ei pidetä ollenkaan huolta eikä heitä vahdita. vaan 2v, 6v ja 8v tekevät ihan mitä lystäävät.



lapsilla ei ole ruoka-aikoja vaan syövät pitkin päivää namuja ja vanhemmat hakevat kerran päivässä mäkkäriltä pussillisen hampurilaisia. lapsilla ei ole nukkumaanmenoaikaa vaan nukahtavat itsekseen olkkarin lattialle telkkarin eteen. lapset pukevat päälleen mitä kaapista itse löytävät eikä heillä useimmiten ole ollenkaan asianmukaiset vaatteet päällään, esim. talvella ulkona riittävästi päällä. lapsilla ei välttämättä edes ole olemassa asianmukaisia vaatteita.



lapset juoksentelevat ihan oman tahtonsa mukaan sisällä ja ulkona eikä vanhemmat välttämättä ole ollenkaan tietoisia missä he kulloinkin ovat. isompien pitää vahtia pienintä eli käytännössä tämä roikkuu isompien perässä miten parhaiten osaa.



tämä on todella surullista, minusta nuo lapset olisivat jo melkein lastensuojelun asiakkaita. ja mikä ironisinta, lasten äiti on itse sosaalialalla töissä... suutarin lapsilla ei todellakaan ole kenkiä :(

eikä isompi lapsi enää päässyt äidin syliin ollenkaan ettei pienempi ala huutaa. Nykyään äiti sitten ihmettelee miksi tämä isompi on enemmän isän perään. Onneksi on ihana isä lapsella! Kauhean paha mieli tuli silloin aikoinaan tämän isomman ( silloin 3v. ) puolesta.