Lue keskustelun säännöt.
Nipottamista vai periaattetta??
12.08.2006 |
Keväällä sovin kaverin kans et mene hänen luo elokuun lopus, heinäkuus aloin kysellä et millon sovittas. Sori unohdin koko jutun, olen etelään äkkilähdöllä lähdös kaverini kanssa just elokuun lopus.
Nielen tän ja sovitaan et syyskuus jompi kumpi kahdesta vkonlopusta. Kaveri ilmottaa ettei lähdekään etelään koska kaverinsa ei pääsekään ja sanoo et elokuus voikin tulla, no meille ei enää käy kun kaikki jo sovittuna, ehdotan sovittujen vkonloppujen toisen lukkoon lyömistä jotka piti olla varattuna meidän tapaamiselle. No kaveri ilmottaa voisitko tullakin sinä toisena, jota minä en ehdottanut, koska LÄHDENKIN etelään siskoni kanssa!!
SILLO PALO KÄÄMIT!!
Miten ihmeessä voi lähteä sillon, jos jo toiselle luvannut pitää niitä vkl:ja vapaana??
Minä periaatteen ihminen ajattelin, ettei niihin sovita muuta ennenkuin tämä reissu jota kauan puitu ja venkslattu lyöty lukkoon, kaveri ajatteli kuitenkin eri lailla.
Ja kun otatte viel nämä asiat huomioon mulla kaks pientä lasta ja kaveri ihan yksinäinen keikkatyöläinen ( voi menää ja tehä mitä haluaa)
Niin kysyn olenko teidän mielestä NIPO vai onko tämä periaatetta kuten minä asian näen.
PERUIN tuloni sitten kokonaan, koska mielestäni homma ei toimi, ei millään, en aina jaksa olla kohtalosta kärsivä =( =( .
Kommentit (11)
Lapseton kaverini ei ymmärrä, että minä 2 lapsen äitinä en voi yksinkertaisesti muuttaa aikatauluja tai tapaamispaikkaa tunnin varoitusajalla.
Vierailija:
Mulla on eräs ystävä, joka AINA vaihtaa/peruu sovittuja tapaamisia. Jos ei muuta, niin sovittua kellonaikaa pitää viahtaa viime tingassa. Todella itsekästä, ärsyttävää, suorastaan vallankäyttöä! nimenomaan ärsyttää, koska mulla kaksi lasta, joiden rytmi vaikuttaa mun menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIITOS!! Mä oon ihan pihalla asian kanssa, enkä tiedä kohta itsekkään enää mitään.. =( =(
Ja onko se sitten niin, että alistuvat ovat sitten vaan alistuvia, jos tää mun tapaus nipottamista?
Kyllä tuollainen ärsyttää. Jos toinen ei vaivaudu järjestämään omalta puoleltaan tapaamista, sitten se ei ole niin tärkeää. Antaisin asian olla.
Mulla on eräs ystävä, joka AINA vaihtaa/peruu sovittuja tapaamisia. Jos ei muuta, niin sovittua kellonaikaa pitää viahtaa viime tingassa. Todella itsekästä, ärsyttävää, suorastaan vallankäyttöä! nimenomaan ärsyttää, koska mulla kaksi lasta, joiden rytmi vaikuttaa mun menoihin.
eli kahden lapsen äitinä, jos ei kaveri halua mua tavata niin se on hänelle häviö. Enkä jaksaisi asiasta suurempaa numeroa tehdä. kaverit mullakin kyllä tietävät että minä en noin vain pääse lähtemään mihinkään. Mulla on monen kerran kokemus näistä " eipäs mulle sovikkaan" -jutuista, että en jaksa moisella päätäni vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on periaatteena että sovituista asioista pidetään kiinni ellei nyt täysin jotain maata kaatavaa satu.
Mutta ihmisiä on erilaisia.. Itselläni oli ystävä joka myöskin unohti tapaamiset tai myöhästeli puolella tunnilla jne. (en oikeasti ymmärrä miten hän olisi pärjännyt aikana ennen kännyköitä kun nyt saa kaikki olla aina soittelemassa että missä olet ja oletko nyt varmasti tulossa) Inhotti odottaa kylään kun naista ei näy missään ja sitten kun soitan niin toinen vaan sanoo, että ai niin, en mä nyt sitten tulekaan.. No, eipä olla enää nähty piiiiitkään aikaan kun en itse jaksa aina odottaa ja joustaa.
Sen voisin ymmärtää, että jos on ylipäätään äkkilähdöllä lähdössä, voi tämä ainoa lähtöpäivä osua juuri sovitun tapaamisen päälle. Äkkilähdön päivää on vaikeampi muuttaa kun tapaamista. Mutta sitten jos vielä sekin pitää vaihtaa, niin ajattelisin kanssa että antaa olla.
Minusta myös sopimuksesta kiinnipitäminen on kunnia-asia. Siinä käy hyvin selväksi miten tärkeä ihminen toiselle olet, jos juuri sinun kanssasi sovitut asiat voi mennen tullen perua ja muutella, kun kyllähän sulle sopii ihan toisellakin tavalla. Jos joskus joudun perumaan jotain lupaamaani, niin todella varoen ja anteeksipyydellen tiedustelen, olisiko mahdollista sopia asiasta uudelleen, toisen osapuolen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on oikea kaveri kyseessä, kumpikin joustaa vuorollaan, jotta asia järjestyy.
Itse olen edelleen loukkaantunut parhaalle kaverilleni, vaikka tapauksesta on jo 7 vuotta. Oli silloin tosi väsynyt ja stressaantunut pienten 1-v. kaksosten äit, ja kaipasin pientä hengähdystaukoa. Mieheni lupasi hoitaa lapsia, jotta pääsen jonnekin huilaamaan hetkeksi. Ajattelin sitten pyytää tätä parasta ystävääni kanssani parin päivän risteilylle, jotta pääsisin juttelemaan aikuisten juttuja, lataamaan akkuja ja syömään valmiiseen pöytään. Kaverini totesi vaan, että kun risteilyt ei ole hänen makuunsa, niillä käy vaan juntit.. Sanoin sitten, että olen ihan loppuunpalanut, ja kaipasin seuraa. Hän vaan sanoi, että ei tiennytkään, että mulla burn out, kun lastenhoito on muka niin rankkaa..Loukkaannuin ja hämmästyin niin tuosta välinpitämättömyydestä, etten osannut sanoa mitään. Kaveri ei tiedä tänä päivänäkään, kuinka otin itseeni.
Ja kaveri odottaa nyt esikoistaan. Saa nähdä, riittääkö multa empatiaa sitten, kun hän väsyy..
Joten: tosi ystävä on valmis joustamaan tarpeen tullen, myös periaatteistaan.
just myöhästelevää tyyppiä.. Ollaan nähty yhdes tietys paikas aina kesäsin, jollon meillä lapsetkin mukana, niin aina tulee 0,5h myöhemmin mitä edellisenä kesänä vaikka tietää 10min tarkkuudella meidän tulon toiselta paikkakunnalta!!
kaikkia ei ole vaan luotu pitämään sovituista asioista kiinni =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ettei sinulla motivaatiota tavata kun yhteisen ajan sopiminen tuntuu olevan hänelle, sinkulle, liian vaikeaa. Eikö ymmärrä ettei perheellinen voi tehdä impulssireissuja? Parempi katsoa ajan kanssa kuinka kauan menee ennen kuin häntä kiinnostaa tapaaminen, jos ei kiinnosta niin parempi jäädä. Samaa olen minäkin törmännyt.
jotain!