Onko täällä teiniäitejä?

Lapset syntyneet ollessani 40v ja 42v. Vuoden vanhempi ystäväni sai esikoiseni syntymävuonna ensimmäisen lapsenlapsensa...

teiniäidit ovat bilettämässä ja lapset mummolla hoidossa ap



t, mummoäiti

Lasten isä oli kuviossa (ei kuitenkaan osallistunut perhe-elämään).

Ilman isoisäni tukea en olisi pärjännyt. Hän kävi useamman kerran viikossa katsomassa kuinka pärjään. Auttoi minua myös rahallisesti. Erosin 24v ja samana vuonna tapasin ihanan miehen jonka kanssa olemme olleet yhdessä 15v. Rakastui lapsiini ja on innoissaan tällä hetkellä papan roolista.

Kotona ollessaan nukkui ja pörräs kavereiden kanssa kylillä.

Minä hoidin kaiken kotiin liittyvän. Kaupassa käynnin, lääkärit (lapset sairastivat usein), yövalvomiset ja aivan kaiken. Maksoin myös kaikki laskut koska lasten isä ei huolehtinut meistä edes taloudellisesti. Ajokorttia minulla ei ollut joten kuljimme jalan tai bussilla. 9

minä ainakin tunsin olevani ihan kakara kun sain lapsen 19v

Esikoinen syntyi ollessani 17v. Kaksoset sain 18-vuotiaana ja 20-vuotiaana saimme kuopuksemme. Isä oli ja on yhä edelleen kuvioissa. Mies osti omakotitalon ennen esikoisen syntymää ja tässä yhä edelleen asumme. Mielestäni pärjäämme mainiosti.

sain lapseni 18v ja nyt ikää 21 ja joka päivä mietin mitä ihmettä silloin ajattelin kun ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi ja päätin pitää lapsen.

Tietenkin rakastan lastani, mutta olen sitä mieltä, että myöhemmin olisi voinut tulla.



Ei se elämä olekkaan sitä mitä raskausaikana kuvittelin. Ero tuli miehestä vajaa vuosi sitten ja kiitos ihanan auttavaisen äitini olen pärjännyt.



Koulut jäi kesken, kaverit katosivat ja mies muuttui vauva ajan jälkeen.



Rakastan kuitenkin lastani ja parhaani mukaan elämme. Silti iltaisin yksinäisyydessä ajattelen kaikkia ikäisiäni joiden ei tarvitse kantaa vastuuta kuin itsestään.

Aborttia en edes harkitse.

kaverit hävisi tai sitten minä hävisin en oikein itsekkään tiedä miten kävi. Miehestä ero kun lapsi oli 6kk.. pärjätty on mutta välillä tulee hetkiä että voi kun olisi lapseton..

juu ihan varmasti pärjäät. Minä en ainakaan osaisi edes ajatella elämää ilman ihanaa tyttöäni. On reipas eskarilainen ja elämäni on juuri tällaisena ihanaa vaikka joskus tuleekin hetkiä että olisi ihanaa olla vapaa kaikesta..

15-vuotias kun sain ensimmäisen lapsen. Vahinkohan se oli, mutta hyvä sellainen. Yksin pärjäilin ja hyvin. Llapsen isä jatkoi muiden kanssa lisääntymistä eikä ole lapsesta kiinnostunut. Nyt olen naimisissa, ensimäinen lapsi 6-vuotias ja toista odotan. Taidan olla nuorimmasta teini-äiti päästä täällä...:)

Vaikka lapsen isän kanssa ette olisi yhdessä niin varmasti löydät joskus ihanan miehenmallin lapsellesi. Mukavaa joulua sinulle :) 9