Onko oikein opettaa 4 vuotias lukemaan?

Eli vastaa tytön kysymyksiin ja auta tarvittaessa. Mutta menkää lapsen ei aikuisen vauhdilla.



Tärkeämpää olisi kasvattaa sitä sanavarastoa lukemalla lapselle paljon ja keskustelemalla lapsen kanssa.

Kiva kun on kiinnostunut lukemisesta, mutta lukemaan opettaminen ei ehkä ole kannattavaa. Moni tuon ikäinen oppii lukemaan itse kun on kiinnostunut ja lukemalla ääneen lapsen kanssa näin saattaa käydä. Opettaminen kuulostaa jotenkin turhalta vielä tuossa vaiheessa.

Opetettiin vanhemmille kuinka lukemaan pitäisi opettaa jotta ei tekisi hallaa kirjoitustaidolle. Esittelivät peukalon ja etusormen muodostamaa lukukonetta jne., En kuunnellut kovin tarkkaan koska oma ekaluokkalaisemme oli oppinut lukemaan jo eskarissa.



Oleellista siis opettaa oikein, että lapsi hahmottaa kirjaimet äänteinä. Saattaa oppia lukemaan, mutta jos oppii "väärin" voi vaikeuttaa oikeinkirjoitusta. En tiedä onko yleinenkin ongelma tämä, ei ollut itselleni tullut mieleen ennen tuota sessiota.

Innostus lukemiseen on niin suuri rikkaus, että minä kyllä kannustaisin ja ohjaisin lasta lukemaan. Tarjoat vain lapselle hänen iälleen sopivia kirjoja.



Monessa maassahan on tuon ikäiset ovat jo koulussa opettelemassa lukemaan.

ihanaa onkin sitten kun hän voi lukea kaikkea lööppejä murhista ja seksistä!.

mutta milläs estät jos toinen haluaa oppia lukemaan.

AP, meillä myös samanikäinen (aika lailla tarkkaan vieläpä) joka osaa jo hieman lukea. On kannustettu silloin kun haluaa kokeilla ja toppuuteltu heti kun näyttää ettei jaksa (vaikka halusikin, siis alkaa kiukuttaa kun "ei osaa"). Minulle tuo lapsen lukemaanoppiminen ei ole mikään sydämenasia jota haluaisin nimenomaan korostaa mutta lähinnähän sitä tulee aina tuettua sitä lapsen taitoa minkä opettelu milloinkin kiinnostaa. On se sitten lukeminen, hiihtäminen tai vaikka kuperkeikkojen tekeminen.

Kirjaimet tunsi jo parivuotiaana, ja kun 3-vuotiaana aloitti leikkikoulussa, niin siellä opetettiin kirjain-/äänneyhteyksiä. Hoksasi yhteyden, ja puolessa vuodessa oppi mm. luettelemaan suomalaisien sanojen kirjaimet.



Nyt lapsi on 4-vuotias, ja on eskarissa. Hoksasi lukemisen heti syksyllä, ja lukeekin joka ilta (koulun toive) yksinkertaisia kirjoja ääneen meille vanhemmille. Lukee siis englanninkielisiä sanoja, joissa 1-4 kirjainta. Lisäksi lukee helppoja suomenkielisiä sanoja, mutta niitä en ole lapselle opettanut, kun en halua sekoittaa toisen päätä.



En näe mitään ongelmaa siinä, että lapsi oppii lukemaan aikaisin. Toisaalta, en olisi lastani ruvennut mitenkään opettamaankaan, jos asuisimme Suomessa. Mutta tämän kokemuksen jälkeen uskon, että monikin lapsi oppisi lukemaan noin 3-4-vuotiaana, jos vain systemaattisesti opetettaisiin. Erityisesti kun suomea on niin [b]älyttömän[/b] helppo oppia lukemaan, kun on täysin foneettinen kirjoitustapa.

tunnistaa jo kirjaimet ja kirjoittaa (vieläpä siististi) suurimman osan. Joidenkin kirjainten kohdalla kysyy mallia, mutta suurimman osan osaa jo kirjoittaa. Ei myöskään mitään vielä varsinaisesti osaa lukea (tai no, tunnistaa esim. jos jossain lukee äiti tai isä sekä joitain yksittäisiä sanoja).



Kamala innostus kirjaimiin hänellä on ja pyytää nykyään jopa iltasaduksi jotain aakkosjuttuja. Tuntuisi tyhmältä sanoa, ettet saa opetella, kun toinen selvästi tahtoo!

. ihanaa onkin sitten kun hän voi lukea kaikkea lööppejä murhista ja seksistä!

Mutta tosiaan en ala opettamaan, mutta jatketaan yhdessä lukemista ja annan harjoitella kirjaimia. Autan pyytäessä. Eiköhän se riitä. Oppii sitten jos oppii.

ap

Meillä yksi lapsi oppi itse lukemaan 3-vuotiaana, mutta kaksi 4-vuotiasta opetin lukemaan, kun he halusivat, samoin 5-vuotiaan. En tosiaan näe mitään pahaa lukutaidossa. Opetetaanhan lapsille muitakin asioita, joita he haluavat, pyöräilyä, luistelua, hiihtämistä, uimista jne.

kirjoittamaan. Kuunteli ekaluokkalaisen isosiskonsa sanojen maistelua ja oppi siita. Eipa tuota viitsi jarrutellakaan.

aasi, uusi, susi, isä, uuni, auki jne.

Sekä tietysti tunnistaa kaikki, mitä on kirjoitellut jo yli vuoden, isi, äiti, siskon nimi, mummo, ukki jne.

On ITSE ollut kiinnostunut kirjaimista ja tunnistaa muutamaa vierasperäistä lukuunottamatta kaikki kirjaimet ja nyt oppi sitten yhdistämään äänteitä ja sitä kautta lukemaan noita helppoja.

Jos kiinnostus lukemiseen on lapsesta itsestään lähtöisin, niin opeta hänet lukemaan!



Ihmiset kehittyvät eri tahtiin. Sinun lapsellasi on ilmeisesti juuri nyt se luontevin aika oppia lukemaan. Jos jätät nyt häntä opettamatta, voi olla, että kouluun mennessä häneltä on kiinnostus jo lopahtanut. Toki hän tietysti silloinkin vielä oppii lukemaan, mutta ei ehkä niin helposti. Tuttavani lapselle kävi näin.



Anglosaksisissa maissa lapset menevät 4-vuotiaina leikkikouluun ja siellä annetaan lapsille heti alussa esikoulumaisia tehtäviä ja heitä aletaan opettaa myös lukemaan, jos intoa on.



Nykyään opettaja osaa ottaa luokassa huomioon ne lapset, jotka jo kouluun tullessa osaavat lukea ja antaa heille muuta tekemistä muiden opetellessa aakkosia, joten ei lapsi koulussakaan pitkästy.



Ja kun joku tuossa sanoi, että voi sitten lukea lööpit... Entä sitten? Lapsi kuulee taatusti muutenkin niistä lööpeissä lukeneista asioista. Lapsen kanssa täytyy sitten vain keskustella asiasta, jos hän on sattunut lukemaan jotain, mikä saa hänet hermostumaan.

Ja kun joku tuossa sanoi, että voi sitten lukea lööpit... Entä sitten? Lapsi kuulee taatusti muutenkin niistä lööpeissä lukeneista asioista. Lapsen kanssa täytyy sitten vain keskustella asiasta, jos hän on sattunut lukemaan jotain, mikä saa hänet hermostumaan.

kyllä minä melkein ennemmin selitän ihan "oikeita" asioita (vaikkakin kamalia sellaisia) kuin oion käsityksiä tyyliin "lapsennappaajalla on pyssy ja se syöttää lapsille myrkkykeittoa"... meidän päiväkodissa kun lapsilla on ollut aika rankat puheenaiheet tämän syksyn ajan täällä sattuneitten tapahtumien johdosta. Siinä onkin sitten selittäminen että "ei kaikki asiat pidä paikkansa vaikka 'emma' niin väittäisikin" ja silti selittää että osa asiasta totta kuitenkin on...

Lukemaanoppiminen on rikkaus mutta ei itsearvo.

-7 (joka itse oppi lukemaan 5-vuotiaana)

Ja meillä on 1,5 vuotias ja lukee täyttä päätä. sekä tietysti tässä vaiheessa pitää jo osata lukea ja laskea. vähintään peruskoulun oppimäärä pitää olla jo hallusa. Eikö?

Meillä lapsi oppi kirjaimet aakkoslaulun muodossa jo kaksivuotiaana ja lukemaan oppi kolmannen ikävuoden aikana (opetin kun mielenkiintoa kerran oli). Ei tässä mitään ihmeellistä ole, tuttavapiirissä on muitakin vastaavia tapauksia. Nyt koululaisena tehtävien tekeminen on helppoa kun pohjalla on vankka lukutaito ja lukemisessa paino on tekstin asiasisällön ymmärtämisessä eikä kirjaimissa ja niiden muodostamissa äänteissä. Hitaasti lukiessa kun ajatus hukkuu jo matkalla ja sujuvaan ymmärtämiseen tarvittavan osaamisen tason saavuttaminen voi viedä vuosiakin, riippuen harjoituksen määrästä.

mutta koska innostusta näyttää olevan, oppii pian itsestään. Meillä oppi vanhin 4-vuotiaana itse, luki kaikkea ja ei ollut kivaa, kun luki lööppejä murhista. Toinen oppi 5½ v itse. Kolmas täyttää syksyllä 6, eikä osaa vielä lukea. Kirjaimet on osannut jo 3-v alkaen, mutta kiinnostusta lukemaan oppimiselle ei ole. Saa nähdä, oppiiko 4 v täyttävä aiemmin, kun tällä kiinnostusta jo on.

oli 3 v 2 kk. Eli nuorena siis. Tuosta puolen vuoden kuluttua luki jo täysin sujuvasti. Nykyään (ikää nyt viisi ja puoli) opettelee itse ruotsia mm. elintarvikepakkauksien kyljestä. Englannin sanavarasto on laajempi kuin itselläni aikanaan ala-asteella. Ulkomailla reissatessa on aina kauhean kiinnostunut puhutusta kielestä ja juttelee kaupantätien ym. kanssa. Viron kieli on ihan ehdoton suosikki, kun se on niin hauskaa. Itse myös "rakentaa" kieltä yhdistelemällä sanoja. Esim. "onko tulivuori englanniksi fire+mountain?"



Ja ei, ei ole opetettu lukemaan. Kaikki lähti siitä, kun hoksasi, että kirjaimista kuuluu tietty äänne eli L = "lllll" eikä äl.



Jos lapsesi haluaa oppia, niin anna oppia. Keneltä se on pois? Ja kun niitä kysymyksiä väistämättä lööppien edessä tulee, niin sitten vaan selitetään.

kun on oma halu takana ja jos opetus tehdään rennosti ja täysin lapsen ehdoilla.



Meillä tytär oppi 4-vuoden iässä itsestään, ilman opetusta. Se oli jo pitkään seurannut kiinteästi tekstiä kun luin hänelle satuja, ja oli oma-aloitteisesti kehittänyt yhteyksiä kirjainmerkkien ja äänteiden välille, niin että sitten eräänä päivänä 4-täytettyään ilmoitti että hän lukee itse ja lukikin varsin sujuvasti ääneen tekstiä.