Mies ei ymmärrä keskenmenon tuskaa - kohtalotovereita?

Tuntuu, että naispuoliset ystäväni ovat kaikki olleet ihanasti tukena, mutta miehestä ei voi sanoa samaa. Pari kuukautta sitten koin keskenmenon, ja vaikka mies sanoi että harmittaahan se niin yllättävän kevyesti tuntuu suhtautuvan. Ymmärrän toki ettei asia ole miehelle niin konkreettinen, mutta silti sattuu kun tuntuu että toinen ei jaksa kuunnella vuodatuksiani.



Mainittakoon vielä, että mies ei ole mikään kaljaa kittaava jurottaja vaan todella ihana aviomies ja hyvä isä tyttärellemme, mutta tämä keskenmeno ei tunnu häntä hetkeuttavan.