Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskotteko?

Vierailija
06.12.2008 |

Anopin piti tulla tänään yökylään. Matkaa 120 km, ei omaa autoa mutta bussit kulkee ovelta ovelle. Käynyt meillä viimeksi alkukesästä, silloin viimeksi nähnyt lapsetkin.



Torstaina kuuli, että meille on sitten sunnuntaina tulossa samalta suunnalta hänen ex-miehensä (appi) + ex-miehen sisko syömään. Ennen aina ollut hankalaa saada miehen vanhemmat samaan huoneeseen, kun on niin jäiset välit. Siksi ei olla oikein yhdistelty vierailuja.



Perjantaina anoppi soitti, että vähän huono olo, voi olla että tulee vasta sunnuntaina - olettaa tietysti, että pääsee ex-miehensä kanssa samalla kyydillä.



Tänään soitti, että PÄÄTÄ SÄRKEE, tulee vasta huomenna.



Mitäs av:n keittiöpsykologit tästä miettivät?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis jos anoppisi ei ole ammattivalittaja, luulen että hän on ihan oikeasti sairas.





Mun mutsin syöpä uusi just joten oon jotenkin herkällä tunnolla.

Vierailija
2/4 |
06.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

anopilla ja apella uusia puolisoita? Kuulostaisi siltä, että vanha suola janottaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

terveysongelmia on, valittaa jatkuvasti (on kuitenkin vielä työikäinen). Ei esimerkiksi ole ottanut lapsia koskaan hoitoon, kun ei jaksa liikkua. Sitten ainakin kerran vuodessa lähtee risteilylle ja shoppaamaan nuorimman lapsensa kanssa Tukholmaan.



Otan osaa syövästä. Voimia sen kanssa kamppailuun. Tiedän mitä se on, siksikin harmittaa anopin valitus - kaikkia kun ei edes syöpä estä näkemästä lapsenlapsia.

Vierailija
4/4 |
06.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perhesuhteet aiheuttaa niin voimakkaita tunteita. Toivottavasti lapsillasi on kuitenkin aktiivisempi mummo sinun puoleltasi, mutta onhan tuo kurja myös miehellesi.



Mulla itellä on ollut ihmeen rauhallinen tunne viimeiset päivät, ihan kuin olisin pumpulin sisällä. Silloin kun äiti sairastui ekan kerran olin tosi järkyttynyt, koin sen niinkuin itsekin fyysisenä kipuna. Jotenkin sitä yrittää pyörittää arkea mahdollisimman normaalisti. En oo vielä kertonut lapsille.



Sorry, sain tämänkin keskustelun kääntymään itseeni.



Mukavaa sukulais-sunnuntaita kumminkin, yritä nähdä humoristisimmat puolet tilanteesta. ;-)



2

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kahdeksan