Lue keskustelun säännöt.
Miten vähentäisin kriittisyyttäni?
05.12.2008 |
Moi! Tunnistaako muut itsessään liian kriittisen persoonan? Itse olen kriittinen muita ja itseäni kohtaan,ja huomaan olevani aika vaikea sen vuoksi että vaadin sekä itseltäni että muilta paljon. En ole mikään perfektionisti, mutta tyypillistä minulle on haluta tehdä asiat hyvin ja tehokkaasti, ja ärsyynnyn nopeasti jos näin ei ole. Tästä syystä (varmaankin) olen huono ylläpitämään ihmissuhteita. Solmin niitä helposti, mutta olen niin vaativa ystävä ja työkaveri, että saatan jonkun pikku"kömmähdyksen" takia tehdä ystävyys- tai työsuhteelle hallaa arvostelemalla toista - usein "antamalla ymmärtää", en niinkään sanallisesti. Pännii tämä oma tapani - MITÄ TEEN parantaakseni tätä puolta itsessäni??
Kommentit (9)
Ja "pahinta" asiassa on kun olen liian kriittinen itseäni kohtaan!
En koe olevani kriittinen muita kohtaan mutta se kriittisyys omaa itseäni kohtaan heijastuu varmasti siten että olen "mukamas" kriittinen muitakin kohtaan.
Mielestäni mäkin tutustun ihmisiin ihan hyvin ja helpostikin mut aina vaan sitten lopahtaa se juttu..
Haluaisin kovasti "parantaa" tämän puolen itsestäni!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä melkein itkettää helpotuksesta ;) että joku tunnustautuu samanlaiseksi ;) Vielä niitä vinkkejä, miten tästä "parantuu". Tietysti auttaa, että tunnistaa ongelman itsessään, mutta mitä peeveliä sille on tehtävissä (muuta kuin vain hillitä omaa kriittisyyttään).
Mä en edes välitä tehdäänkö asiat niinkuin minä, vaan että ne tehdään heti ja tehokkaasti ja tavallaan niinkuin oikein on.... eli kaipa sitten niinkiuin minä, minähän sen sillä kohtaa määrittelen mikä on oikein ;( Töissä tämä vaikeuttaa minun toimintaani esimiehenä, ja omassa elämässä vaatisin tosi nopeasti reagointia juttuihini. Olen hirmu sosiaalinen ja vieraiden ihmisten on helppo lähestyä minua. Mutta ja aina tulee se mutta - tympäännyn nopeasti pikkuasioihin, enkä siten pysty pitämään ystävyyssuhteitani helppoina tai ylipäänsä hengissä. Olen yksinäinen.
Mitä käy, jos annatte olla? Hyväksytte itsenne tuollaisena? Koska se hyväksyntä on oikeasti ainoa keino päästä tuollaisesta. Että oppii kohauttamaan olkiaan.
Ihan yleiseksi ohjeeksi perfektionisteille: Oletteko mieluummin oikeassa vai onnellisia? Sitä kannattaa miettiä.
Been there, done that...
Olan kohauttaminen, se on hyvä vaihtoehto. Yritän sitä ja saan tulokseksi kuitenkin harmistuksesta valvotun aamuyön. Jos olit ylikriittinen, miten sait itsesi antamaan olla ja kohauttamaan olkiasi? Yritän, mutta en osaa. Onnellinen kyllä haluaisin olla, enkä yksinäinen ainakaan.
Kuitenkin, perfektionisti en missään nimessä ole, sen miellän vähän eri asiaksi kuin tämän oman vaikean luonteenpiirteeni.
T. ap
Tuttua voi tuttua on niin!!! Apua apua, ihmeparantakaa meidät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka menee ja tekee vai oletteko te vain sellaisia itserakkaita jotka kuvittelevat, että maailma ihan oikeasti pyörii teidän takianne ja teidän ympärillänne. Jos jälkimmäinen vaihtoehto niin ei teitä paranna enää mikään, lapsuudesta opittu tapa jos on saatu kaikki aina helpolla ja äiti ja iskä lellineet pikku mussukoitaan.
Ap ainakin on niitä tehopakkauksia, jotka rasittavat sillä itseään ja muita. Maailman pyöriminen minun ympärillä ei liity ominaisuuksiin mitenkään. Ja kun se ei edes pyöri :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen lähtenyt järjestötoimintaat- auttaa
T. entinen kriitikko
olen miettinyt pari päivää juuri samaa. Tahtoisin sosiaalisia kontakteja, mutta ei mun kans voi kukaan pärjätä, kun kukaan ei osaa tehdä kuten haluan. Tarvitsisimme mieheni kanssa omaa aikaa ja siivoojakin olisi kiva välillä saada, että saisi edes joskus huilata, mutta kuten miehenikin sanoo, emme voi palkata siivoojaa, kun jälki ei kelpaa mulle kuitenkaan. Ja kamalaa tajuta, että asia on juuri niin. Toissa päivänä laitoin välit poikki hyvän naapurin kanssa, kun se ei suostunut tekemään kuten halusin. Voi , että inhoan itseäni joskus, onko tosiaan kaikkien tehtävä kuten minä haluan???