Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun tasa-arvo on hävinnyt parisuhteesta?
17.12.2008 |
Palasin töihin ja kaksi vuotta tässä on menty samalla lailla YHÄ,
vaikka en olekaan kotona, vaan teen yhtä pitkää päivää kuin mieheni.
Pahin mitä hän sanoi, oli että en tee yhtä arvokasta työtä kuin hän,
hän siis saa enempi palkkaa kuin minä,siksi minä joudun tekemään vielä kotityötkin.
Esimerkki: Ja hän kyllä lupaa laittaa tiskit, mutta hän kerää niitä vuoren, ja ostaa kaupasta lisää astioita, ja sitten viikon päästä laittaa ne Ehkä.
Paitsi että niitä on pitänyt jo käsin tiskata monta kertaa kun on tarvittu jotain ruoan valmistukseen tai lapsille.
Mennyt jo aika päivää sitten nalkutukseksi, naputukseksi ja riitelyksiö. Lapsetkin kyselee, miksi äiti oot aina vihainen isille. En tiedä, pitäisikö erota.
Olen niin kurkkua myöten täys tota. Mutta kyll se sitten auttaa joskus myös.
Ja tekee kotona miesten hommia, ja vie ja tuo lapsia päivähoidosta ja sen sellaista, mut arki-illat on sitä et hän makaa, olettaa ruoan tulevan valmiina pöytään, ja muiden hoitavan pyykti, tiskit ja siivoukset ja sitten vielä hän pelaa, tai istuu tietokoneella, tekee jotain omaa kivaa samalla kun ite hoidan niitä tylsiä rutiineja lapset helmoissani roikkuen, ja toivon että saisin omaa aikaa edes vähän, kotona, ettei tarvis aina suorittaa. Jos haluan omaa aikaa, niin mun täytyy lähteä itse ulos, ja mennä taas suorittamaan lenkkeilyä tai jotain. Mies makaa sitten kotona ja pelaa lasten kans, tai lapset leikkii ja mies pelaa ja huutelee jotain väliin aina. Vittu!
Kommentit (19)
Meillä käydään edelleen vääntöä tästä, vaikka minäkin olen töissä. olen nalkuttanut, vihjaillut, käskenyt, neuvotellut, tehnyt testejä (mm. jättänyt miehen levittämät kamat siivoamatta). Ei tehoa. En tiedä, mikä tehoaisi.
Kokeile kumminkin puhua miehellesi, sano suoraan, että et suostu siihen, että sinua kohdellaan kuin jotain kotihengetärtä. Kun menet töihin, istuta mies pöydän ääreen ja pakota keskustelemaan kodin työnjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun palaan töihin. Silloin viimeistään en aio tehdä kaikkia kotitöitä itse, enkä varmasti enää ehdikään... suostuuko mies enää luopumaan saavutetusta edustaan?!
-ap
Edes kalsareitaan ei ennen niin tasa-arvoinen mies saa laitettua pyykkikoriin enää nykyään.
Ja vaikka kuinka nätisti yrittäisin keskustella niin olen vain nalkuttava akka joka itse ei koskaan sitä ja tätä...
En myöskään tiedä yhtään lapsiperhettä missä työt jaetaan tasan, puhumattakaan että molemmat olisivat yhtä mieltä mikä työ mitäkin vastaa. Miehet pystyy yleensä keskittymään vain yhteen asiaan kerralla, ja ne stressaantuvat kun pitää muistaa aikatauluja, mitä milloinkin ja minkä lapsen kanssa tehdään, äideillä taas ei näitä ongelmia ole. Välillä ihmettelee millaisissa perheissä ap:n kaltaiset ovat kasvaneet, paljonko sinun isäsi teki kotitöitä?
Hoitovapaalla kaikki kotityöt liukui mulle, kun aloitin työt, saatiin niitä, riitelemälläkin, hieman tasattua. Tänä syksynä mies ryhtyi yrittäjäksi ja tekee 10-12 tuntisia päiviä, joten minä teen 90 % kotitöistä normaalipituisen työajan päälle.
Kaiken huipuksi mies kuuli yhdeltä tutultaan, että sen mies ei ole koskaan nukuttanut niiden lapsia. Nyt minun pitäisi olla kiitollinen siitä, kun mies ylittää kaikki odotukset nukuttamalla melkein kolmevuotiaan joka toinen ilta.
WTF? Minä kun luulin menneeni naimisiin tasa-arvoisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi koti olisi poikkeus?
ja kyllä minun -47 syntynyt isäni osallistuu varsin kiitettävästi kotitöihin. Pesee pyykit, siivoaa. Äitini tekee yleensä ruoan mutta isä sitten vastapainoksi tekee pihatyöt, pienet remontit yms.
Miehet pystyy yleensä keskittymään vain yhteen asiaan kerralla, ja ne stressaantuvat kun pitää muistaa aikatauluja, mitä milloinkin ja minkä lapsen kanssa tehdään, äideillä taas ei näitä ongelmia ole.
Välillä ihmettelee millaisissa perheissä ap:n kaltaiset ovat kasvaneet, paljonko sinun isäsi teki kotitöitä?
Itse asiassa minun vanhempani erosivat kun olin ihan parivuotias. Olen viettänyt paljon aikaa lapsena isäni luona, eli olen nähnyt kuinka isä tekee ruokaa/siivoaa yms. ihan samalla lailla mitä äitini.
Olenkin lähinnä miettinyt että minkälaista oli miehen lapsuudenkotona. Miehen äiti on varsinainen kotitalousihme; siivoaa, puunaa ja touhuaa, laittaa ruokaa ja on kokoajan tarjoamassa jotain ja palvelemassa kaikkia. Kyllä miehen isäkin tosin tekee jonkin verran kotitöitä ihan oma-aloitteisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut mä olen nyt töihin paluun jälkeen tosiaan tehnyt lakon... jollain tapaa esim. siivouksesta; mä imuroin tänään ja pyyhin pölyjä niin seuraavaa kertaa ei tule ennen kuin mies on sen välillä tehnyt. Vaikka kyllä se välillä v....taa, kun on pölyä niin pirusti ja kun on tuo koirakin eli pöllyää myös koiran karvoja.. Mutta tosiaan, kun ennen lasta meillä tehtiin kaikki hyvin pitkälti puoliksi, itse vaihdoin renkaatkin autoon.. kun kotiin jäi niin eihän mulla MUUTA TEKIMISTÄ OLLUT KUIN SIIVOTA! Argh..
että valitsevat seurustelukumppaninsa mieluiten perheestä, joissa vanhemmilla tasa-arvoinen suhde. Kotitausta vaikuttaa varsin paljon ihmisten sukupuolirooleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roskia ei vie, ei saa lautasta tiskikoneeseen tai vaatteita pyykkikoriin, saati että joskus tyhjentäisi tiskikonetta/ pesisi pyykkiä. Oitää itseään arjen sankarina, kun katsoo lasten kanssa Pikku Kakkosta, että saan rauhassa siivota keittiön, kun olemme syöneet laittamani päivällisen.
Kaikki aikataulut ja organisoinnit ovat vastuullani ja viimeksi vein myös auton huoltoon. Maksan laskut, hulehdin vakuutukset, Kela- kaavakkeet, lasten lääkärireissut, KAIKEN.
Meillä minä teen kyllä suurimman osan kotitöistä tässä päivän mittaan kotona ollessani. Eikä siinä mitään, se on ihan ok, koska näin me saamme perheaikaa kun mies kotiutuu töistä. Ei tulisi mieleenkään jättää esim. siivousta iltaan kun sen vallan hyvin ehdin tehdä. Töistä tultuaan mies keskittyy lapsiin ja tämä on lapsillekin tärkeää. Viikonloppuisin mies tekee sitten enemmän kotona ihan niitä kotitöitäkin. Kokemusta on myös siitä miten kotihommat jakautuvat kun olen töissä: se tekee kumpi ehtii.
Minusta tuossa ap:n tekstissä törkeää oli se, ettei mies korjaa omia jälkiään. Siis eihän koti ole mikään hotelli, jossa toinen saa jättää tavarat levälleen ja toinen korjaa jäljet! Toisaalta myös se toisen mielipiteen jyrääminen on törkeää. Meillä keskustellaan paljon ja päätetään asioista, ainakin isoista, yhdessä. Minusta tasa-arvoisuus lähtee ennen kaikkea siitä, että kumpaakin parisuhteen osapuolta arvostetaan ja sitä arvostusta osoitetaan myös käytännössä. Tietenkään nainen ei voi olla tienaamassa jos on kotona hoitamassa lasta ja tietenkään mies ei voi olla kotona jos on töissä. Molemmat ovat kuitenkin perheen selviämisen kannalta tärkeässä roolissa. Rahaa tarvitaan elämiseen, mutta ei lasten kotona hoitaminenkaan sen vähäarvoisempaa ole, vaikka sitä ei oikein rahallisesti palkitakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tumpelo mies ei osaa mitään? Nyt kun miehenne ovat todella jättäneet hommat teille niin se vasta kamalaa nyt onkin!
Moi!
Seuraavaa ei uskoisi feministin lausumaksi, mutta niin se vain on: antakaa hieman periksi niissä kotityövaatimuksissa, ja homma alkaa sujua mukavammin. Antakaa periksi sekä miehellenne, että itsellenne. Älkää vaatiko kummaltakaan täydellisyyttä, niin kultainen keskitie alkaa muovautua.
Olen itse hardcore-feministiäidin kasvattama, tasa-arvon takia barrikaadeillekin valmis nelikymppinen äiti ja yrittäjä. Aikani yritin saada täysin oman äitinsä pilalle lellimää ja hemmottelemaa laiskajaakko-miestäni tekemään kotitöitä kanssani tasan, kunnes annoin periksi. Jatkuvasta muistuttelusta, nalkuttamisesta ja huomauttelusta huolimatta astiat jäivät aina tiskipöydälle, likaiset vaatteet lattioille jne. Kunnes aloin tehdä kaiken itse. Se kävi nopeasti, ei kulunut aikaa riitelyyn ja pääsin itsekin nopeammin sohvalle köllimään. Ja ihme tapahtui! Mies alkoi tajuta, että hänenkin on tehtävä osansa, sillä olemmehan samassa veneessä. Ja nyt hän tekee. Ruokaa hän ei laita koskaan, sillä hän ei yksinkertaisesti OSAA. Mutta keittiön hän siivoaa (tavallaan) ja pyykitkin saa koneeseen. Lisäksi hän huolehtii lähes kaikista kauppareissuista, lapsen iltapesusta ja aamupesusta sekä kodin rempoista. Ja hän myös maksaa kaikki laskut. :)
Minulle tämä riittää. Jos en joskus jaksa itse tehdä kaikkea, olen tekemättä. Kyllä se alkaa miestäkin nyppiä pikku hiljaa, ja hän ehdottaa yhteissiivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoittain olen yrittänyt luovuttaa ja tehdä itse kaiken, mutta mies vain passivoitui entisestään. Lisäksi meillä on kolme alle 5v lasta, joten yksinkertaisesti en vain ehdi enkä jaksa hoitaa itse kaikkea.
Tajuaako se miehesi tuota yhtälöä, eli kotitöiden tekeminen korreloi suoraan seksin määrään? Mikäänhän siis ei ole niin seksikästä kuin kotitöitä tekevä mies... Muistuta, että ei jaksa sekstata, kun kaikki energia menee kotihommiin.
Meillä on ainakin ollut selviö, että vastuu kotitöistä kuuluu vaimolle silloin kun hän on kotona lukuunottamatta aivan pikkuvauva vaihetta (silloin olen yrittänyt parhaani pyörityksessä). Molempien käydessä töissä vaimo hoitaa kauppareissut, ruuat ja pyykit. Minä siivoukset ja nuo perinteiset miestentyöt. En kiistä etteikö kotityöt olisi enemmän vaimon harteilla, mutta toisaalta minun työpäiväni ovat pidempiä.
Ei riitä että joutuu tekemään kotona kaiken. Toiset naaiset vielä syyllistävät että oma on vikasi: joko valitsit väärän miehen tai sitten pilasit itse hyvä miehen. Eihän toki miehissä koskaan mitään vikaa ole, naisethan ne ovat syypäitä kaikkeen pahaan maailmassa.
Ootteko ensin omineet kaikki kotityöt itsellenne,koska teette ne muka paremmin ja tumpelo mies ei osaa mitään? Nyt kun miehenne ovat todella jättäneet hommat teille niin se vasta kamalaa nyt onkin!
Olen nyt itse vielä jonkin aikaa hoitovapaalla ennen kuin palaan töihin, ja mies on siis töissä. Ennen lapsen syntymää olemme aina tehneet kaikki kotityöt yhdessä melko tasapuolisesti, lähinnä se on tehnyt kumpi on jaksanut/ehtinyt. Nykyään minä teen kotona KAIKEN. Mies tekee joskus vapaapäivinään ruokaa ja vie roskapussin lähtiessään, jos sen hänelle lykkään käteen. Edes omia likaisia astioitaan ei viitsi laittaa tiskikoneeseen.
Olen tästä varovasti yrittänyt miehelle sanoa (en halua missään nimessä nalkuttaa enkä alkaa riitelemään), mutta mies ei noteeraa sanojani ollenkaan. Yksi päivä tässä sentään vastasi minulle puoliksi leikillään, että kun hän tuo taloon rahaa niin kotityöt kuuluvat minulle. Mies on ihan kuin taantunut jonnekin 1950-luvulle lapsen syntymän jälkeen!
Eikä ole kyse siitä, että mies olisi jotenkin äärimmäisen väsynyt työpäivän jälkeen. Työ on helppoa ja kevyttä (ainakin niin kehuskelee jatkuvasti), eikä tee koskaan ylitöitä. Eikä kyse ole todellakaan myöskään siitä, että haluaisin jakaa kotityöt puoliksi. Teen mielelläni enemmän nyt kun olen kotona lapsen kanssa. Haluaisin vaan että mies osallistuisi kotielämään edes jollain tavalla.
Tuntuu aivan kuin eläisimme täysin eri maailmoissa nykyään. Mies on muuttunut muutenkin lapsen syntymän jälkeen, jyrää minut joka asiassa ja haluaa aina tehdä päätöksen oman päänsä mukaan. Ei kuuntele minua eikä ole millään lailla kiinnostunut mielipiteistäni tai ajatuksistani.
Minusta tuntuu aivan kuin olisin joku pikkuvaimo, joka on täysin miehen päätäntävallan alaisena.