Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex ei ole tasapainoinen; miten toimia lasten tapaamisten kanssa?
05.12.2008 |
Pelottaa antaa miehen lapsia äidilleen tapaamisiin. Onko kenelläkään täällä kokemuksia tapaamisten rajoittamisesta tai valvotuista tapaamisista ja miten ne on saatu voimaan?
Miehellä on ex:nsä kanssa kaksi lasta. Ex on tietääkseni aina ollut hieman vaativanpuoleinen persoona, mutta tilanne on viime vuosina myös pahentunut koko ajan. Mieheni ja hän erosivat nuoremman lapsen ollessa vielä ihan pieni ja lapset jäivät äidilleen, joka oli kotiäiti. Ongelmia oli, mutta kunnolla pintaan ne tulivat vasta pari vuotta sitten, kun vanhempi lapsista meni kouluun. Pojalla oli vaikeuksia koulussa etenkin ryhmään sopeutumisessa, ei juuri ollut tavannut ikätovereitaan ennen sitä ja äidillä vaikeuksia toimittaa lasta säännöllisesti kouluun. Viranomaiset tulivat tiiviimmin kuvaan mukaan, kun siihen asti ex vältteli lastensuojelua yms. muuttamalla tiheään. Yritti tosin edelleen sitäkin, mutta lopulta pakeni tilannetta toisella tavalla, rakastui ulkomaiseen mieheen ja suostui antamaan lapset miehelleni. Lempi loppui aikanaan ja ex palasi Suomeen, mutta lapset ovat ja pysyvät meillä.
Parissa vuodessa olemme saaneet lasten elämää normalisoitua, isomman koulu sujuu jo ja pienempi pärjää hyvin kerhossa. Itse olen hoitovapaalla miehen ja minun yhteisen taaperon vuoksi ja täytyy sanoa, että onneksi olen ollut. Sen verran vaativaa näiden miehen lasten kanssa on ollut. Varsinkin pienempi oli ihan pihalla ihan perusasioistakin meille muuttaessaan. Isompi taas oli jo pitkään tosiasiallisesti huolehtinut pienemmästä ja häntä on ollut vaikea saada uskomaan, että se ei ole hänen tehtävänsä.
Lapsilla on tietysti oikeus tavata äitiään ja varsinkin pienempi ihailee häntä kovin, isommalla on hieman ristiriitaisemmat tunteet. Ongelma on se, että emme pysty luottamaan, että lapset olisivat äidin luona turvassa ja huolehdittuja. Myös isompi lapsista pelkää, että pikkusisko ei pärjää kahdestaan äidin kanssa ja ottaa hyvin vahvasti sitä huolehtijan roolia, josta häntä yritämme opettaa pois. Toisaalta meitä pelottaisi vielä enemmän, jos poika ei olisi äidin luona huolehtimassa pikkusiskostaan, mutta kyllä nyt taas ottaa päähän, kun poika itse ilmoitti, että haluaa jättää väliin tänä viikonloppuna toisena päivänä olevan turnauksen ja syynä vain se, että ei halua, että äiti ja pikkusisko jäävät kahdestaan. Harrastus on pojalle tärkeä ja pelejä odotetaan kovasti ja turnaus olisi vielä ollut kotikaupungissa, äiti ja pikkusisko olisivat voineet olla paikalla katsomassa, mutta äiti ei halua ja poika ei siten uskalla olla päivää pois äidin luota.
Tyttö on 5-vuotias ja ihailee ja matkii äitiään, mikä nyt sinänsä ei ole niin vaarallista. Joskin meille ärsyttävää, kun joudumme sitten aina tapaamisten jälkeen olemaan niitä tylsiä maanpinnalle palauttajia. Ja kun isoveli on aina suojellut äidin pahimmilta tempauksilta ja tyttö ei muista niitä äidin kanssa asumisen huonompia puolia (esim. ruokatarjoilun enemmän kuin vähäistä epäsäännöllisyyttä) on tytöllä hyvin ruusuinen kuva äidistä.
Lasten äiti on käytökseltään epävakaa, alkoa ja muita päihteitä myös kuvassa, mutta enemmän taustalla mielenterveysongelmat. En tiedä hänen diagnoosejaan, mutta ainakin bipoa ja epävakaata persoonallisuutta hänelle oli ehdoteltu, kun mieheni vielä oli yhdessä hänen kanssaan. Sairaudentunto kuitenkin heikko ainakin silloin, eikä tietääksemme nytkään ole kovin hoitomyönteinen. Väkivaltaisuutta on, mutta siitä ei riittävästi todisteita.
Kommentit (7)
Ja ihana huomata, että sinäkin olet sitoutunut lapsien hoitoon ja kasvatukseen.
Olisko lastenvalvojalla mitään sanottavaa, että miten pitäisi edetä?
Itsellä se tilanne, että tytön isä juo suhteellisen reippaasti. Kerran oli tapaus, että minä heitin tytön hänelle (tuli kotikaupungistaan vanhempiensa luioke ja venhemmat eivät olleet kotona viikonloppuna). Oli siis tytön kanssa kahdestaan.
Tulimme sovittuun aikaan ja isä ei ollut paikalla. Tyttö soitti ja hänen ohjeilla löysimme hänet läheisestä pizzeriasta. Tuli ulos sielät ja heti näin, etä oli suhteellisen vahvasti humalassa. Isä on lyhytpinnainen etenkin humalassa ja en tytön kuullen voinut sanoa paria valittua sanaa. Näin tytöstä (silloin10v), että oli hyvin pettynyt. En kuitenkaan uskaltanut sanoa, että tyttö tulee sittenkin huomenna kun olet selvittänyt pääsi. Siksi, että pelkäsin todella isän reaktiota ja tytön pettymystä, koska näkee isäänsä n. 1-2 krt/2kk. Soitin tytölle illalla ja kysyin, että miten menee ja sanoin, että voi minulle soittaa. Tyttö katseli yksin telkkaria, kun isä oli jo "nukahtanut". Seurava päivä meni isällä krapulaa potiessa ja tyttö kävi heille kaupassa. Sunnuntaina sitten lähtikin jo aamusta takaisin kotiinsa...
Soitin lastenvalvojalle ja kysyin, miten olisi pitänyt toimia. MInä kuulemma jätin lapsen heitteille, koska luovutin hänet päihtyneelle vanhemmalle. Siitä ei ollut vinkkejä, että miten seuraavalla kerralla toimia, koska on lähes varma, että olisi väkivaltainen, jos en suosiolla tyttöä hänelle antaisi. Mutta loppuvastuu oli kuitenkin minulla. Kannattaa siis kysyä lastenvalvojalta, jolta tulee tieto, miten pitää toimia, mutta ei välttämättä mitään selkeitä ohjeita siitä, että miten tulee toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ole mitään asiaa puuttua heidän tapaamisiinsa!
Edelleenkin täällä on ihmisiä, joiden mielestä raskaus ja synnytys voi täysin muuttaa ihmisen persoonallisuuden ja psyykeen niin, että kaikista tulee huolehtivaisia ja hyviä vanhempia?? Ei äidiksi tuleminen mitään vaadi, se voi tapahtua jopa vahingossa. Suurin osa valitsee kasvaa ihmisenä ja aikuisena lastensa myötä niin, että heistä tulee vastuullisia vanhempia ja näin sen tulee ollakin. Aina kuitenkin jokin osa valitsee toisin eikä vanhemmuus heiltä suju.
Siis ihan oikeasti minäkin toivoisin, että asia olisi niin, että lapsen synnyttyä kaikista tulisi edes jotenkuten kelvollisia vanhempia, jotka ajattelisivat lastensa parasta. Vaan kun näin ei ole. Mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä ja väkivaltaisuutta eivät lapset paranna ja kyllä silloin jos vanhempi ei em. ongelmia itse tunnusta (olkoon sitten ÄITI tai ISÄ), on parempi jonkun oikeasti vastuullisen aikuisen lapsista huolta pitää. Lapset eivät siihen itse pysty.
Suomessa biologisen vanhemman, etenkin biologisen äidin, asema on todella vahva. Joskus valitettavasti lasten kustannuksella.
Edelleenkin täällä on ihmisiä, joiden mielestä raskaus ja synnytys voi täysin muuttaa ihmisen persoonallisuuden ja psyykeen niin, että kaikista tulee huolehtivaisia ja hyviä vanhempia??
Siis juuri näissä tapauksissa, missä tapaajavanhempi on alkoholisti tai mielenterveysongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttöä laittomista päihteistä. Taloudelliset asiansa on onnistunut sotkemaan, mutta sehän nyt ei sinänsä vaikuta oikeuteen tavata lapsiaan. Isompikin lapsi on melko lojaali äidilleen, eikä helposti esimerkiksi soittaisi meille, vaikka äiti häipyisi tai käyttäytyisi pelottavasti tapaamisten aikana. Kertoo usein sitten vasta paljonkin myöhemmin, kun on asiaa ensin itse pohtinut. Siitä olemme hänelle yrittäneet puhua, että voi soittaa isälle, jos tilanne alkaa tuntua ikävältä, mutta äiti taas on selittänyt, kuinka hän joutuu vankilaan tai ikinä ei enää saa tavata lapsia, jos poika "juoruaa" meille. Ymmärrän siis hyvin, miksi ei herkästi soita. Ja jos me soitamme lapsille tapaamisten aikana, ex suuttuu ja emme haluaisi häntä suututtaa, kun lapset ovat hänellä, pahimmilaan voisi purkaa kiukkunsa lapsiin. On hieman paranoidinenkin ja voi hyvin kuvitella, että meneillään olisi jokin salaliitto hänen selkänsä takana, johon varsinkin isompi lapsikin on osallisena.
exän ja lasten elämään aiemmin? Tiedätkö, onko exällä sairaalajaksoja tms. mielenterveysongelmiensa takia? Entä onko teillä näyttöä alkoholiongelmista ja etenkin muista päihteistä? Lastenvalvojan kauttahan teidän varmaankin täytyy noita tapaamisia setviä, mutta valvottujen tapaamisten saaminen taitaa olla valitettavasti aika hankalaa.