Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapset jo murrosikäisiä, kaduttaako kun ette hoitaneet pienenä heitä?
30.12.2008 |
Tuntuuko kenestäkään, että olis pitänyt enemmän viettää aikaa heidän kanssaan ja vaikka itse jäädä kotiin hoitamaan.
Onko lapset nyt sellaisia, että eivät haluakaan enää viettää perheen kanssa aikaa vaan kavereilla?
Kommentit (6)
älykkäitä ja sosiaalisia aikuisia, kolmas pääsee ylioppilaaksi keväällä - nyt vaan jännään kuinka monen ällän kanssa:) Meillä vanhemmilla kun niitä ei ollut ollenkaan, rimaa hipoen selvittiin aikanaan koulusta. Kahdella isommalla jo hyvät ammatit ja vakityöt, laaja ystäväpiiri ja läheiset välit meihin vanhempiin.
Päinvastoin, joka viikonloppu tulevat meille syömään kumppaneineen:) Se että olivat tarhassa päivät ja vanhemmat töissä mahdollisti pitkät mukavat lomat esim ulkomailla, mukavia yhteisiä harrastuksia, aikaa isovanhempien kanssa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisenä vanhempien kanssa vietetty aika ei takaa ongelmatonta murrosikää, valitettavasti.
Paljon tärkeämpää ongelmaisen murkun kanssa olisikin näyttää nuorelle välittävänsä tästä niistä ongelmista huolimatta. Murrosikään myös kuuluu etäisyyden ottaminen omiin vanhempiin, silloinhan sitä opetellaan itsenäistymistä. Ja päinvastoin kuin ap kuvittelee, se lapsuudessa kotonahoidettu lapsi voikin olla juuri se, joka haluaa vähiten viettää aikaa kotona vanhempien kainalossa. Kavereilla on murrosikäiselle tutkitusti suurempi merkitys kuin vanhemmilla.
olin ja olen aina läsnä.
Aikuisten lasten kaveritkin käyvät kahvilla perheidensä kanssa.
Elämäni on erittäin tylsän arkista mutta kuitenkin rikasta.
olen varmasti tehnyt kaikk, av-mammojen mielestä, virheet heidän kasvatuksessaan, vienyt hoitoon 10kk, välillä tehnyt 12h työpäivää, eronnut heidän isästään, jonka kanssa en vieläkään 10v jälkeen edes puhu vaikka ihan normaali ihmisen kirjoissa kulkee, läpsäissyt tarvittaessa, huutanut, uhkaillut, kiristänyt ja lahjonut.
Tänään tulin samaan aikaan kotiin 18v poikani kanssa molemmilla kiljuva nälkä, siinä sitten yhdessä tehtiin nopeasti ruokaa ja samalla juteltiin päivän tapahtumista töissä ja koulussa, Gazassa ja miten menee metallimusiikissa. Vaikka en voi ylpeillä lasten yo-todistusten ällillä, voin sanoa että olen kasvattanut kaksi onnellista työtä tekevää ja ajattelevaa nuorta.
aikaa yökyläilemässä mummin ja vaarin luona, nyt kun vaaria ei enää ole. Jäi lapselle erittäin mukavat muistot.
mutta niin sen kuuluu ollakin.
On meillä edelleen kivaa perheenkin kesken.
Ja olen edelleen tyytyväinen siitä, että lapset ovat saaneet työtä pelkäämättömien vanhempien mallin.