Jätin just mun miehen, olen rv8 ja elämä helpottaa kun pääsee eroon paksupäästä

eli ihan sama vaikka toista aikuista ei perheessä kohta ole

Itsekin odotan yksin

itse en moiseen tuppimulkuun olisi muuten koskenut, mutta ajattelin että esikoisen takia yritän.



No, huomenna alkaa uusi elämä ilman tuppimulkku paksupäätä. Ja vähemmän stressaan raskausaikana, kun tiedän että saan tehdä kaikki päätökset itse eikä tarvitse muodollisesti kysyä paksupään mielipidettä.



Odotan innolla omaa asuntoa ja omaa rauhaa

enkä minä tuhlaa sen kanssa enää päivääkään. Ei käyty terapeutilla. Toivottavasti lapset eivät tule isäänsä. Olen itse ollut vissiin aika heikossa hapessa kun olen tuohon paksupäähän joskus seonnut.



No, onneksi tulin järkiini

Eikös teille ehdotettu perheterapeuttia? Jokos käytte sillä? Saitteko jo ekan ajan?

: ettei asuta sellaisessa ja kiitos Halla-ahon tyyppisten vaikuttajien ei sellaiseen ehkä joudutakaan ;)

Luulenpa, että sun terveellä asenteella pärjäät kyllä ihan mainiosti esikoisen ja odotettavan tulokkaan kanssa. Unohda typerät "arabimaa-kommentit". Me asutaan Suomessa!

päästä itke päätöstäsi minkä olet väsyneenä ja hormonihuuruissasi tehnyt. Ero kesken ruuhkavuosien on yleensä turha. Mutta kun en teidän tilanteesta paremmin tiedä, niin tsemppiä kovasti vaan toivotan!

koska hän oli ihan suunnaton jästipää ja välitti tasan tarkkaan vain itsestään. Koin suunnattomana loukkauksena senkin kun hän otti kaljan saunan jälkeen tai lähti pelaamaan sählyä, koska minä en voinut sitä tehdä. Hänen olisi pitänyt olla silittämässä hiuksiani kun oksensin pää pöntössä tai peittelemässä kun uuvuin sohvalle. Ei perkule, hän jatkoikin vain elämäänsä tavalliseen tapaan. Mutta nyt kolmen lapsen jälkeen hän onkin mukava ja lämmin ihminen :-) Toinen lapsi muutti kaiken sillä rintamalla. Isän oli pakko osallistua esikoisen hoitoon ja ottaa vastuuta.



Ne hormonit ja se väsymys. Tsemppiä!

Tuo sun alempien viestien kirjoitustapa ei anna kuvaa kovin tasapainoisesta ihmisestä, mutta toivottavasti olen väärässä. Joka tapauksessa onnea itsellesi ja lapsillesi! Pärjäätte kyllä. Niin pärjäsin itsekin, vaikka itsekin miehen kiertoon raskaana ollessani. En ole katunut sekuntiakaan. Nyt on puolivuotias vauva ja nelivuotias, eikä ole yhtään stressiä päinvastoin kun avoliitossa eläessämme. Lasten kannalta on toki sääli, että isänsä ei halua olla heidän elämässään, mutta toisaalta uskon, että parempi näin...

Olikohan ihan loppuun asti mietitty ratkaisu