Haluan lapsen mutten halua olla raskaana, synnyttää...
...tai olla lapsen ensisijainen hoitaja.
Toisin sanoen haluaisin siis lapsen isäksi, mutta olen heteronainen, joten ei tule onnistumaan. Niin epäreilua...
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (10)
(mielialat vaihtelee, on herkkä yms), että mieluusti voisin olla olematta raskaana ja saada silti lapsia...:) Synnyttääkin voisin, mutta se huuhailu raskaana ja pahoinvoinnit, jotka kestää puoliraskautta, ei ole mun juttu!
toki raskausaikana on kaikkea kurjakin ja synnytys sattuu, mut on ne silti aivan uskomattomia kokemuksia. miltei käy miestäni sääliks, kun ei pääse itse näitä kokemaan muuta kuin sivusta seuraajana..
haluaisin kanssa lisää lapsia, mutta taitaa lapsiluku jäädä nyt kahteen. Raskausajat ja vauvavuosi ovat olleet mulle äärimmäisen vaikeita. Pääasiassa henkisesti, mutta myös ihan fyysisestikin. En oikein usko, että minä saatika meidän parisuhde kestäisi enää kolmatta raskautta ja vauvavuotta. Synnytykset puolestaan ovat vaikeudestaan huolimatta hienoja kokemuksia. Haluaisinkin synnyttää vielä ainakin kerran. Ehkä kolmannella kerralla kaikki menis jo putkeen.
Mitä enemmän tietoa raskaudesta ja synnytyksestä on hankkinut, sitä rasittavammalta tuntuu se, että ei voi tietää etukäteen miten just omalla kohdalla kaikki menee. Että onko niitä ihmisiä jotka voivat raskaana ollessaan paremmin kuin koskaan (esim. oman äitini kokemus) vai niitä jotka viettävät 9 kk enimmäkseen joko yrjöten tai itkeskellen tai molempia.
Samoin synnytyksestä ei voi tietää onko se maailman hienoin kokemus kuten täällä jotkut mainostavat, vai parin vuorokauden helvetti josta vielä jää moneksi vuodeksi jälkikäteen kaikenlaisia ikäviä vaivoja.
Totuus tietysti useimmilla löytyy sieltä puolivälistä, mutta ääripäiden erot tuntuvat olevan todella suuret verrattuna melkein mihin tahansa muuhun mitä elämässään voi päätyä tekemään...
Jos sen vauvan sitten joskus välttämättä haluaa, on kai pakko ottaa riski... Karua kuitenkin, että omalta osalta ei ole vaihtoehtoakaan, jos haluaa biologisen lapsen. Käy miehiä kateeksi.
Epäreilulta tuntuu sekin, että töissä käyvä ja lapsen kanssa päivittäin joitakin tunteja leikkivä mies on hyvä isä, kun taas vastaavassa tilanteessa oleva äiti leimataan itsekkääksi urapelleksi. :/
t. ap
haluaa muuten olla "äitinä" perheessä (tunnen parikin perhettä, joissa isä näyttäisi olevan se enemmän lapsia "kinunnut" ja niitä ensisijaisesti hoitava hahmo) ja sitten adoptoitte...Ei ole mikään pakko heteronaisenkaan synnyttää ja olla se "ensisijainen" hoitaja.
Ei sun tartte ruveta kolme vuotta kotona - imetän 24/7 - äiti on vauva ainoa ihminen -av-mammaksi, vaan voit olla äiti omalla tavallasi.
Raskaus on helppo homma ekan lapsen kohdalla, synnytys max muutama päivä. Mutta kannattaa valita mies, joka on valmis hoitamaan vauvaa yhtä paljon. Jaatte kaikki hommat etkä ole yksin vastuussa lapsesta.
Mietipä omalla kohdallasi, miksi et ole valmis äitiyteen. Itse en esimerkiksi halunnut aluksi ollenkaan imettää, koko ajatuskin ällötti. Ja lopulta tajusin, että asia liittyy äitisuhteeseeni ja lapsuuden traumoihin.
Minusta on huolestuttavaa, että lapsia hankitaan tavan vuoksi, mutta tuo sinun tilanteesi, jossa nimenomaan haluat lapsen, kannattaa pohtia läpi ja ylittää esteet.
Rupea äitipuoleksi. Etsi mies, jolla on lapsi/lapset valmiina ja sitten vain heitä hoivaamaan! Itse pelkään synnytystä yli kaiken enkä sen takia ole uskaltanut hankkia omia lapsia. Mieheni lapsi asuu meillä eikä käytännössä tapaa äitiään juuri ollenkaan (asia, joka ei ole mitenkään kiinni minusta), joten hän pitää minua käytännössä äitinään.
Odottelen, että vauvakuume muuttuisi haluksi saada LAPSI. Raskaus, synnytys ja vauva-aika on ihanaa, mutta yhtään uhmista en enää jaksa.
T. 8v, 6v ja 4v lasten äiti
...mieskin on jo katsottuna, ei ole yh, mutta halukas jakamaan lastenhoitovastuun tasan kylläkin.
Mies taas ei puolestaan ole valmis adoptoimaan (helppohan sen on sanoa, kun ei joudu olemaan raskaana tai synnyttämään), joten biolapsi se sitten on jos niitä tulee. Miehen vaihtaminen ei tule kysymykseen, mielummin jään lapsettomaksi. :)
Ehkä tämä vielä tästä...
t. ap
Synnytyksen jälkeen pari viikkoa menisi vielä, mutta sitten se lapsiarjen karu totuus iskee vasten kasvoja.