Olenko maailman pahin äiti?

ethän tee sitä enää???

ja selität, että sinä toimit väärin...

Lapsellasi on uhmaikä ja hän on niin suurten tunteiden vallassa väliin, ettei pysty hallitsemaan itseään.. Siinä ei piiskat auta, vaan rajat jotka sinä aikuisena pidän huusi lapsi tai ei... 2-vuotiaan uhmaikä on loppujen lopuksi paljon helpompaa aika, kuin vaikka 6-7-vuotiaan uhma... 2-vuotias on niin pieni, että sinä pystyt nappaamaan sen vaikka kainaloon, jos se alkaa raivota vaikkapa kaupassa...

Meillä ihan pieni vauva valvottaa kokoajan ja siitäkin pinna kireellä. Yksin siis olen :( Mutta eihän se tekosyy siis ole. En vaan tiedä miten tuollaista uhmaista lasta pitäisi käsitellä. Neuvolassa sanotaan vaan, että hyvin olet pärjännyt. Ei lohduta :(

Jari Sinkkonenkin aikoinaan sanoi, että äidistä tai isästä ei tee pahaa se, jos hän kerran tai pari erehtyy esim. tukistamaan lastaan. Hän ei suosittele fyysistä väkivaltaa, mutta katsoi sen olevan pienempi paha kuin mitä lapselle voisi esim. tapahtua, jos lapsi ei oppisi vaikka varomaan autotietä.



Olen silti sitä mieltä, että sinun tulisi pyytää lapseltasi anteeksi. Tilanne ei vaikuttanut maailman vakavimmalta.

En sano oletko hyvä vai huono. Sitä ei yksi asia ratkase. Mutta lakikin on olemassa että teit rikoksen. Lapseen ei saa käydä käsiksi. Mitä jos joku hakkaisi sut jos olet viikon kysellyt tyhmiä?



Lapsi oppii kyselemällä. Aikuisen homma on kasvattaa, ei pelottaa. Miltä tuntuu kun lapsi jatkossa pelkää kättäsi?



Mua on lapsena kuritettu ruumiillisesti ja vihaan siitä syystä vanhempiani varmasti hamaan loppuun saakka jossain mielessä. En unohda tai anna anteeksi.



Lapselta ei voi pyytää anteeksi hakkaamista. Ajattele nyt: Hakkaat lapsesi, pyydät anteeksi. Se ei ole mikään anteeksi annettava teko. Ei lasta voi pyytää antamaan anteeksi että on joutunut pahoinpideltäväksi.

Minä en ainakaan antaisi anteeksi ihmiselle joka minut hakkaa.



Sää korjaat oman toimintasi. Mieti mitä voit tehdä toisin ja KIELLÄT itseäsi satuttamasta. Minkälaisen kuvan annat lapsellesi kun lyöt ja huomenna leikkipuistossa kiellät lastasi lyömästä toisia? - " Ei saa lyödä" - sanot?

Kuvittele itsesi hakkaamassa lastasi. Ällöä?

onko sulla ketään ystäviä (niin henkiystäviä joihin voit varmasti luottaa).

kannattaa puhua jollekkin.

itselläni on ystävä jolla samanlaista kuin mulla ja tavallaan toimitaan terapeutteina toisillemme...



täältä ei kannata mitään kysyä,saat vaan paskaa niskaan.

ei yksi hermojen menetys susta pahaa äitiä tai ihmistä tee...

luonnollista kun pinna kireällä jne

voit myös neuvolassa puhua,muista he ovat siellä juuri sinua varten ja tämä on niin yleistä ettei sitä tarvitse hävetä.

Siitä huolimatta ole armollinen itsellesi ja älä tee samaa virhettä toistamiseen. Pyysit jo lapselta anteeksi ja pidät lupauksesi etkä koskaan lyö uudelleen. Olen itsekin syyllistynyt samaan ja vielä monen vuoden jälkeenkin tunnen suurta häpeää. Lapseni on aivan tavallinen eskarilainen eikä saanut traumoja tapauksesta, mutta sen jälkeen ei tilanne enää karannut käsistä.

Ihan tavallinen lapsi minäkin olen ollut. Mua vaan on isä hakannut -ja siitä ikuisesti häntä vihaan. En sano sitä hänelle.



6 (joka nyt painelee nukkumaan ettei oo turhan kiree huomenna)



Ps. joku kirjotti et on normaalia olla pinna tiukalla: Ai on vai? Jos mulla viiraa ja sressaa niin koitan saada pahan olon pois. Huono-olo ei ole mikään vakio mielentila ihmisellä.

Ja kyllä on perhana NIIN väärin lasta kohtaan että uskottelee edes hitusen että se on ok, koska on pinna kireellä. Mitä sitten jos sulla on huono päivä? Et voi olla kaupassa myyjänä ja vittuilla asiakkaille, et voi olla kotona ja tirvasta lastasi!

Puhu ihmeessä -se oli hyvä vinkki. Mää sanon sulle suoraan et millanen olet. Et varmasti läpi mätä, vaan ajatteleva ja tunteva tiukkis jonka pitää hoitaa ongelmansa rakentavammin.



Ei muuta. Öitä kaikille.

Olin järkyttynyt ja itkin silmät päästäni pienen tyttöni vuoksi. Syy oli vielä joku ihan typerä, tyttö häiritsi miehen lehden lukemista, tai jotain vastaavaa. :-( Kumpikaan meistä ei hyväksy lasten fyysistä kurittamista, mutta miehellä vain jotenkin " naksahti" päässään. Ei tee sitä enää uudelleen, koska tietää että minä otan eron jos niin tekee. AP: Tietääkö miehesi tuosta " selkäsaunasta" ? Mitä mieltä hän on siitä?



Paha tilanne, mutta ihan varmasti et ole maailman huonoin äiti. Et saa tehtyä tekemättömäksi, joten anna itsellesi anteeksi ja lupaa itsellesi että huomenna olet kärsivällisempi ja parempi äiti, sellainen jonka lapsesi ansaitsee. Näin minä itse teen aina, jos olen sortunut huutamaan uhmiksellemme tai hermostunut tarpeettomasti.



Meilläkin on lisäksi yöt valvottava vauva, joten ymmärrän kyllä tilanteesi, ap. Kaikki aistit ovat keskittyneet huomioimaan pienen vauvan tarpeet ja silloin uhmaikäinen käy tavallistakin enemmän hermoille. Esikoinen tuntuu myös paljon isommalta kuin onkaan vauvaan verrattuna. Älä vaadi häneltä liikaa. Äläkä vaadi liikaa itseltäsi. Anna kämpän olla sotkuinen ja syökää vaikka eineksiä, mutta anna paljon huomiota sille uhmailevalle esikoiselle. Sinun ei tarvitse kuin istuutua vaikka 15 minuutiksi lattialle seuraamaan lapsen leikkejä, niin hän on paljon vähemmän huomiota hakeva ja uhmaava.



Tsemppiä ja voimia sinulle ja pikkuisillesi!

päätään. Nukkumaanmeno on ollut viime viikkoina todella vaikeaa, joutuu väkisin pitämään kiinni, jotta pysyy sängyssä. Sekin on fyysistä voimankäyttöä, jota kaikki eivät hyväksy.



Tiedän, että tilanne kysyy hermoja, sinulla vielä kaikkea vaikeuttamassa pieni vauva. Se hakkaaminen ei kuitenkaan ole ehkä paras tapa saada lapsia hiljaisiksi. Ei ne ilkeyttään uhmaa, vaikka itsestä joskus siltä tuntuu. Päätä, ettet enää koske lapseen vaikka hän tekisi mitä. Poistu vaikka toiseen huoneeseen.