Te joiden äiti ei sietänyt anoppiaan eli mummoasi huom!

maalta ja äitini taas "stadilainen". Hän piti ja pitää edelleen isän sukulaisia juntteina ja antaa sen halveksunnan näkyä. Lapsena tuntui kurjalta, sillä isän sukulaiset olivat minulle yhtä rakkaita kuin muutkin ja oli ikävä seurata äidin käytöstä ja ainaisia riitoja isän sukulaisista.

Mummun mielestä äitini ei ollut minkään arvoinen eikä ainakaan hänen poikansa arvoinen.



Minua harmitti kun mummu sätti aina äitiä ja muutenkin tyrannisoi koko perhettä. Kaikki piti tehdä hänen mielensä mukaan. Pilasi meidän kaikkien elämän. Olin 17v kun mummu toimitettiin vanhainkotiin ja vasta sitten alkoi elämä.

Ilmeisesti mummuni mielestä äitini ei ollut tarpeeksi hyvä isälleni tai jotain sellaista. Kun vanhempani erosivat, syy oli tietenkin äidin ja mummuni piti huolen siitä, että äitini saa varmasti tietää hänen näkemyksensä asiasta.



Kaikesta tästä minä olen saanut kuulla vasta vuosia myöhemmin. Mummulla vierailtiin ja me lapset saimme luoda omanlaisen suhteen mummuumme, äiti ei koskaan sanonut pahaa sanaa anopistaan meidän lasten kuullen.



Nykyisin äitini ei ole yhteydessä mummuuni kuin kerran 5 vuoteen, silloinkin hän lähettää syntymäpäivänä ruusun meidän lasten välityksellä. Mummuni taas suree sitä, ettei äitini pidä yhteyttä. Varmaan isäni useat naissuhteet, toinen kariutunut avioliitto ja pari avoliittoa ovat avanneet mummuni silmät, eikä hän enää nosta isääni sille jalustalle, missä hän oli silloin kun mä olin lapsi.



Minulla ja sisarellani on lämpimät välit mummuumme. Arvostan äitini päätöstä pitää kahden aikuisen väliset erimielisyydet poissa meidän lasten korvista. Sen on täytynyt olla vaikeaa, mutta sellainen äitini on.

mutta silti välit oli oikein hyvät - äiti ja anoppi ei oikein tykänneet toisistaan, mutta eivät mollanneet toisiaan koskaan selän takana tai kasvotustenkaan, kumpikaan. Isänäiti oli se kivempi mummo, koska äidinäiti hoiti meitä ja siksi komensi ja rankaisi meitä enemmän ja oli niin 'arkinen' ihan pienenä - sit isompana huomasi, että äidinäiti oli läheisempi, koska oli oltu enemmän tekemisissä.

Ehkä isänäiti kävi meillä vähän harvemmin siksi, että välit ei olleet niin hyvät, mutta me käytiin mummon luona kuitenkin itseksemme ja isän kanssa tosi paljon, lähekkäin kun asuttiin.

koska äitini vahvana ihmisenä pyöritti perhettämme ja hoiti suhteidenpidot perheen ulkopuolelle. Isäni ei ollut sellainen että olisi käyttäyt meitä vanhemmillaan vaan kävimme siellä aina perheenä ja vain muutaman kerran vuodessa. Ei se ole oikeastaan haitannut, kun en osannut muunlaista toivoa.