Menin naimisiin "peräkammarin pojan" kanssa. Haluatko kysyä jotakin säädyllistä?

Muutimme heti naimisiin mentyämme kauaksi anoppilasta.

"olet luonteeltasi empaattinen hyväntekijä?"



Niinkin, mutta olen kyllä itsekäskin. Nappasin anopin aarteen, tuon korean ja hyvinkasvatetun pojan, joka palveli äitiään liiankin kanssa.

Pojan haave toteutui, kun pääsi muuttamaan eroon sitovasta äidistään ja keromaan, että hänen haaveensa eivät ole samat kuin äidin..

ollut naissuhdetta?

Eli onko itsekäs? Tekeekö kotihommia?

Tajuaako muistaa merkkipäivät?

miten oikein tapasit hänet, jos hän kerran oli aito peräkammarin poika (joka ei käsittääkseni koskaan käy missään)?

Miespuolinen suku on häädetty pois sukulaislasten elämästä.

Sitä ennen olin kannustanut häntä asumaan yksin 2 vuotta. Kannustin häntä myös olemaan yhteydessä miespuolisiin sukulaisiinsa eli isäänsä ja setiinsä.

"Törmäätkö usein siihen, että miehelläsi ei ole



ollut naissuhdetta?

Eli onko itsekäs? Tekeekö kotihommia?

Tajuaako muistaa merkkipäivät"



On sujuva käytöksinen nimenomaan naisten seurassa, mutta ongelmana pariutumismielessä oli ujous ja liikakin romanttisuus. Mies ei ole itsekäs. Oppii ja tekee kotihommia. Vain pyykinpesu on enää yksin minun vastuulla. Muistaa merkkipäivät paremmin kuin minä. Muistaa myös muiden = naissukulaistensa merkkipäivät.



Nuuka? Ei vaan antelias. Lahjat ovat naisten haluamia mm koruja, suklaata, kukkia, vaatteita, kirjoja.

olet muokannut itsellesi oikein puppelien puppelin ja puudelin, joka palvoo. Toivottavasti olet onnellinen luomuksesi kanssa!

Luulin aluksi ettei hän tule tapaamaan minua, mutta rohkaisi sitten mielensä. Eka tapaaminen oli luonteva, joten siitä se sitten läksi.

sitä lisää, kun otti yhteyttä lapsuudessaan kadottamaansa isään. Arvasin oikein, että hyvä mieshän minulla on kunhan saa menneisyytensä kasaan... ei tee hyvää kasvaa vain naisten keskuudessa.