Vauva unohtui vanhemmilta tavarataloon!!!!!!!!!!!

Oltiin kylpyläviikonloppua viettämässä miehen, 1½v tyttäremme ja anopin kanssa. Sanoin anopille, että menen vauvan kanssa kauppaan, oletko XXX:n kanssa sen aikaa. Hän vastasi että juu juu. Kun tulin takaisin, kysyin missä XXX on? Anoppi sanoi, että eikös hän tullut sun mukaasi sinne kauppaan, niinkuin sanoit?

Sitten iski paniikki, anoppi kiljui herranjumalaa ja juoksi pitkin kylpylää. Minä menin respaan, josta kuulutettiin tyttömme kadonneen, ja meni noin minuutti kunnes eräs nuoripari kiikutti hänet takaisin luokseni. Ne olivat elämäni pisimmät minuutit. Tyttö oli kuulemma kipittänyt ravintolaan heidän pöytänsä viereen ja selittänyt jotain palloista ja valoista :)

Kotiovella tajusi, että jotain unohtui... Palasi autolla parin kilsan päässä olevaan kauppaan, ja siellä veljeni (silloin alle 2 v) istuskeli ostoskärryissä ihan rauhallisena.



...Noi väärinkäsitykset on todella vaarallisia, täytyy itse muistaa aina varmistaa, että on ymmärretty samalla tavalla. Ystäväni isoveli hukkui kotinsa viereiseen järveen lapsena, kun äiti lähetti pojan pihalle isän seuraksi, mutta autoa korjaamassa ollut isä ei kuullut :-(

samalla tavalla kun itse olin pieni ja isä joulun aikaan pitkän yövuoroputken päättäneenä unohti minut markettiin. :) Oli huomannut tosiaan kotiin päästyään, et jotain tais unohtua. Oikein rakastava ja maailman paras isä kyllä muuten ollut. Ei jäänyt traumoja. ;)

Ja kävin muksujen kanssa kaupassa ja silloin unohdin koiran. Käveltiin kotiinpäin kun aloin miettiä et mitä puuttuu ja siellähän se haukku odotti sidottuna kiinni pyörätelineeseen. Kyllä näitä vaan sattuu.

kun olin viemässä esikoista kerhoon. Huomasin siis kyllä heti pihassa kun peruutin autoa, mutta vain koska katse osui sinne.

Ei sais nauraa, mutta tää oli aivan sairaan hauska....sorry.... XD

Vierailija:

kun olin viemässä esikoista kerhoon. Huomasin siis kyllä heti pihassa kun peruutin autoa, mutta vain koska katse osui sinne.

Auton kylläkin kaupan parkkipaikalle. Ihmettelin kasseja raahatessa, miksi ostin niin paljon, kun olen kävellen. Sitten muistin, että olinkin autolla ja ei kun takaisin autoa hakemaan.



Mies väittää, että ellei mun pää olisi vartalossa kiinni, unohtaisin senkin jonnekin. Voi olla.

pistää joku galluppi tästä, et mitä kaikkee on sattunut ihan noin humoristisella näkökannalla, mut täällä av:n puolella se tuppaa aina menemään niin tappeluksi, ettei kannata.



Mut joo. Roskisjuttu oli aika hauska! :)

sain silloin niin harvoin autoa käyttää ja niinpä sinäkin päivänä hyppäsin bussiin ja mies kysyi kotona, että missäs autonavaimet ja silloin välähti *auto* juu s on koulun pihalla

Oli lähtenyt veljeni kanssa kotiin ja kotona äitini oli kysynyt, että " Missä xxx on?" Silloin vasta isä oli huomannut, että minä olin unohtunut kauppaan. :-)

Pikkasen sain miettiä, että missä pyörä on kun viikkojen päästä ei ollutkaan varastossa...

minulla oli ensimmäisen kerran mahdollisuus lähteä käymään kaupassa yksin, ilman vauvaa hänen ollessaan n3kk ikäinen.



Tein ostokset ja ajelin kaikessa rauhassa kotiin. Saavuttuani kotipihaan äkkään tyhjän turvakaukalon viereisellä istuimella. Voi kauhea kun menasi sydän pysähtyä ja paskat housuun tulla! Olin jo vähällä lähteä talla pohjassa takaisin kauppaan, että jäikö vauva sinne. Sitten muistin, että kotonahan hän on isin hoivissa. Eihän siinä ollut hätää eikä mitään mutta voitte uskoa, että oli kamala tunne!!!

joten välillä mielikuvissani minulla oli vielä vauva masussa, kunnes yhtäkkiä säikähdin että apua, missä se vauva nyt on!!! (siis kun ei ole vatsassa...) Kai jotenkin tottunut siihen että aina unohtelen asioita.

Myös joskus säikähtänyt kun takapenkillä on ollut hiljaista että tulikohan se muksu kyytiin, vai jäikö pihatielle sitteriin kököttämään :)

Vierailija:

minulla oli ensimmäisen kerran mahdollisuus lähteä käymään kaupassa yksin, ilman vauvaa hänen ollessaan n3kk ikäinen.

Tein ostokset ja ajelin kaikessa rauhassa kotiin. Saavuttuani kotipihaan äkkään tyhjän turvakaukalon viereisellä istuimella. Voi kauhea kun menasi sydän pysähtyä ja paskat housuun tulla! Olin jo vähällä lähteä talla pohjassa takaisin kauppaan, että jäikö vauva sinne. Sitten muistin, että kotonahan hän on isin hoivissa. Eihän siinä ollut hätää eikä mitään mutta voitte uskoa, että oli kamala tunne!!!

tai edes kädestäni irti päästä.



Kerran olin melkein unohtaa koirani kaupan tolppaan, olin kävellyt jo parisataa metriä, kun yhtäkkiä muistin, että koirahan jäi tolppaan. Säikähdin tosi paljon. Ihminen voi olla välillä tosi laho päästään.



Päiväkodin joulujuhlissa meillä kävi niin, että olimme lähdössä kerhohuoneesta pois, 1 vuotias kuopus käveli edelläni ja mieheni vielä hänenkin edellään. Sanoin vain päiväkodinhoitajalle kiitos ja päästin taaperosta hetkeksi irti (jotenkin oletin, että mieheni olisi nähnyt lapsemme), kun yhtäkkiä lasta ei näkynyt missään, näin vain vilahduksen punaista eteisessä ja tämä oli jo painunut ovesta pimeälle pihalle. Siinä tajusin, että onnettomuus voi todellakin sattua aivan hetkessä, ei tarvitse kuin muutama väärin ajoitettu sekunti ja lapsi voi olla tipotiessään.