Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrätkö tällaisia vanhempia?
03.12.2008 |
Meillä on niitä miehen kanssa yhteensä neljä kappaletta, enkä ollenkaan tajua, mitä heidän päässään liikkuu. Olen kokenut kaikenlaisia valtavia vastoinkäymisiä, uupunut niiden johdosta totaalisesti ja jotenkin hammasta purren mennyt eteenpäin. Kukaan ei ole näiden vuosien aikana kertaakaan kysynyt, miten jaksan tai osoittanut tippakaan myötätuntoa. Silloin kun olin kaikkein uupunein, ainoat siihen liittyvät kommentit olivat ne, joissa moitittiin kun en ota tarpeeksi sukujen asioita hoitaakseni. Sisarusteni, mieheni ja mieheni sisarusten voinnista ollaan koko ajan huolissaan. Koko ajan saan kuulla, miten miehelläni on varmaan niin rankkaa, että minun pitäisi kyllä ottaa joskus lapset mukaan ja mennä viikonlopuiksikin jonnekin, että mies saisi levätä.
Kommentit (9)
Mulla äiti välittää kyllä meidän kaikkien jaksamisesta, mutta miehen vanhemmat näkevät asiat vain oman poikansa kautta.
Paras oli esikoisen synnyttyä, kun tuoreet isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa laitokselle. "Voi kun sinä näytät niin kauhean väsyneeltä!" anoppi kauhisteli tarkoittaen miestäni, ei minua. Sitten koitti sivummalla suhista, että tänne perhehuoneeseen on turha jäädä yöksi, kotona saisi edes vähän levätä.
Samat jutut on ollut siitäkin edespäin. Kyllähän meitä maailmaan mahtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai he ovat tottuneet siihen että sinä oot teräsnainen joka jaksaa ja hoitaa suvunkin asiat etkä uuvu koskaan tai ole heikko (oletko esikoinen?)
tai ehkä he ovat kysyneet ja yrittäneet osoittaa myötätuntoa mutta sinulta on jäänyt se huomaamatta kun "kukaan ei kumminkaan musta välitä"
yritätkö peitellä väsymystäsi? aina ei tarvitse odottaa että muut kysyvät miten sinulla menee ja oletko väsynyt, voi myös itse ottaa asian puheeksi ja pyytää apua jos tarvitsee
ovat esim. iäkkäiden sukulaisten auttaminen, sekä erilaisten juhlien valmisteluihin ja järjestelyihin osallistuminen. ap
ja olen kyllä konkreetisti pyytänyt apua moneen kertaan ja tuonut esiin väsymykseni. Ei auttanut, vaikka useampaan kertaan itkin puhelimessa äidillenikin, että en jaksa enää, auttaisiko hän, hän vain totesi, että on sitä sisaruksillanikin tosi rankkaa töissä. Takanapäin hän oli sitten puhunut, että olen itsekäs kun en riittävästi kysele hänen vointiaan. ap
Esim. sisareni on niin avuton, ettei pääse kahden lapsensa kanssa kauppaan, vaikka auto seisoo pihalla. Pitää hälyyttää joko äitini tai anoppi hoitamaan lapsia, jotta rouva pääsee tekemään ruokaostoksia. Sama pätee ylipäätään lastenhoitoapuun. Siksi olenkin opetellut sanomaan aivan suoraan jos apua tarvitsen. En vihjaile vaan sanon suoraan. Olen itse nimittäin totuttanut kaikki siihen, että pärjään itsekin: ei tartte auttaa. Jos apua ei pyydä, sitä ei myöskään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on äitini mielestä rankaa, koska hän tekee toimistotöitä ma-pe klo 8-16. Äitini jaksaakin puhua, että mieheni pitäisi ehtiä perheeltämme harrastamaan enemmän ja minun pitäisi silloin voida hoitaa kaikki kolme lasta yksin kotona 24/7. Mies on nyt mennyt 1-3 iltana viikossa ja minä tuskin lähikauppaan.
Meilläkin ainakin miehen äiti silloin harvoin kun on meillä käymässä, huolehtii kyllä siitä että poikaparka saa levätä. Vaikka olen kertonut, että vauva valvottaa yöllä ja olen ihan rättiväsynyt, niin sinä viikonloppuaamuna kun olisi miehen vuoro herätä lasten kanssa anoppi onkin heti apuna. Toisena aamuna, kun meikän vuoro on herätä, niin anoppi vetää sikeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka on tietoisesti opetellut pitämään puoliaan. Lapsuudessa esikoinen jyräsi ja pienempää piti aina ymmärtää kun "se on niin pieni, eikä vielä ymmärrä".
Nyt en tajua, sorry!
Siis mitä suvun asioita pitäisi hoitaa, kirjoittaa jotain sukupuuta vai mitä siinä nyt on hoitamista???
Kuka tässä nyt on uupunut ja kuka nyt ei kysellyt??
Ihan ufo juttu!