Joskus toivon salaa
että joku tyhjänpäiväisestä narisija sairastuisi vakavasti.
Käntyis arvot kohdalleen ja osaisi arvostaa perhettään, kotiaan yms.
Kummasti pistää ajattelemaan toisella tavalla, kun näkee, että kaiken tuon voi hetkessä menettää.
Alkaa uusin silmin katsoa elämää ja napinatkin vähenee.
Tärkeysjärjestys muuttuu, elämästä tulee helpompaa tavallaan.
Kommentit (4)
Olet todella omituinen jos saat toisten tuskasta jotain iloa. Ajattele mielummin niin että narisijoilla vain on asiat hyvin kun ei ole muuta valitettavaa. Mieti vähän mitä kirjoitat!
Kun jotakin pikkuvarpaan murtumaa hoidatetaan osastolla (mukana myös yleensä paha päihde-ongelma) tms. niin ajattelen, kun narisee kipujaan tai olemisensa surekutta, että saapa kulle joku muu näistä " oikeista" sairauksista täällä ja puhu sitten vasta!!! En toki läheisille tai tutuille koskaan toivo minkään valtakunnan sairautta mutta nämä osastojen " kipeimmät" ja aina etusijalle itsensä asettajat sais mun puolesta saada vaikka SAV:n...
Aiemmin mainitut huutaa ja ölisee ja vittuilee,
jälkimmäiset kiitollisia pienestäkin avusta mitä voidaan tehdä.
Minusta lähinnä on liikuttavaa kun joku narisee tyhjästä: ajattelen, että siinä on ihminen jolla on oikeasti asiat hyvin.