lestadiolaisuus
Mieltäni askattuttaa muutama asia lestadiolaisuudesta. Olen saanut uuden tuttavan lestadiolaisesta ja haluaisin tutustua paremmin. Itse kuulun helluntaiseurakuntaan. Tuleeko ongelmia ? Onko mahdollista että hän ei halua -oman uskonsa pohjalta- olla tekemisissä helluntailaisten kanssa takia. Minulla ei tarvetta keskustella hengellisistä asioista jos ne eivät tule luonnollisesti esille. Haluaisin vaan mahdollisesti uuden ystävän.
Kommentit (7)
että riippuu ihan lestadiolaisesta. Sitä paitsi lestadiolaisuuttakin on aika monta " suuntausta" .
Ok, kiitos vinkeistänne. Olen ihan avoimella mielellä asian suhteen. En koen tarvetta olla uskovainen kenenkään ihmisen silmissä, joten ymmärrän kyllä näkö kulman vaikka en asiaa itse niin koekkaan suhteessa muihin. Ja tosiaan hyvä muistutus että meitä ihmisiä on monenlaisia riippumatta uskonnosta tai muistakaan asioista. Kiitos Herralle siitä että olemme ja saamme olla omannäköisiä!
Riippuu varmaan ihmisestä, mutta itse vanhoillislestadiolaisena voisin olla ystäväsi uskostasi riippumatta. Eihän minun uskoni ja sinun uskosi voi olla todellisen ystävyyden esteenä. En usko että sinulle tulee ongelmia nykyisen tuttusi kanssa, vaikka ystävystyisittekin-kannattaa vain rohkeasti jutella ja tutustua paremmin. Ainahan niitä riittää muitakin puheen aiheita kuin usko, toki siitäkin voi keskustella.
Mukavaa joulun odotusta sinulle!
yleinen, vai sanoisinko virallinen kanta ei ole se, että Taivaan valtakunnan avaimet olisivat vain esikoislestadiolaisilla. Tosin näinkin ajatteleviakin löytyy seurakunnastamme. Riipppuu siis tosiaan henkilöstä!! Ja varmaan aika tavalla lestadiolaisuuntauksesta.
Itse uskon, että Jumalan valtakunta ei ole ihmisten asettamien rajojen sisäpuolella. Jokainen, joka uskoo yksin Kristuksen armosta pääsevänsä taivaaseen, on Jumalan lapsi oli hän sittten minkä nimen alla tahansa.
Itselläni on muutama helluntailainen ystävä ja hyvin ollaan juttuun tultu, vaikka en ehkä ymmärrä ihan kaikkea heidän opillisista näkemyksistään. Pidän niitä kuitenkin sivuseikkana, pääasia että usko Kristuksen oppiin on sama. Täss siis minun näkemykseni.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja todellakin minulla on erittäinkin hyviä ei-vanhoillislestadiolaisia ystäviä. Heidän kanssaan puhumme ihan normaaleista asioista, joskus uskostakin. Kunnioitan häntä ihmisenä, ja luulen, että meille molemmille on helpompaa olla ystäviä, sillä tiedämme toistemme uskosta (eroistakin) asioita, joiden tietäminen ja ymmärtäminen helpottavat toistemme tekojen ja ajatusten ymmärtämistä. En usko, että mikään usko estää olemasta ystävä toisin ajattelevan kanssa. Tietenkin jos tavat eroavat toisistaan liiaksi voi olla vaikea olla hyvä ystävä, mutta jos ollaan ympäristössä, jossa molemmilla on hyvä ja vapaa olla uskostaan huolimatta, niin kaikki on ok.
Joku totesi,että vain vl:t pääsevät taivaaseen. Kyllä se kuule on niin,että esimerkiksi kaikki pienet lapset pääsevät taivaaseen,vaikkeivat koskaan olisi uskosta kuulleetkaan! Jeesuhan itse asetti uskon esikuvaksi pienen lapsen. Ja onhan maailmassa ollut uskovaisia jo paljon ennen Lestadiustakaan,jonka mukaan tämä lestadiolaisuus on myöhemmin nimetty. Eihän Lestadius itsekään ollut uskovainen ennemkuin sai syntinsä anteeksi ihan maallikko-ihmiseltä,joka muuten oli nainen. Mutta siihen historiantuntemukseni sitten loppuukin,mutta halusin vain sanoa,että ei lestadiolaiset pidä tätä henkilöä jotenkin erikoisen pyhänä ja siis palvottavana,vaan hänen mukaansa on vain nimetty tämä herätysliike,joka alkoi voimistua juuri Lestadiuksen myötä. siis hirmu vaikea selittää. Onhan Raamattu täynnä uskovaisten ihmisten kirjoittamia tekstejä eikä silloin ollut Lestadius kyllä syntynytkään.
Väärässä hengessä olet lestadiolaisen mielestä, koska et ole lestadiolainen (vanhoillislestadiolainen). Vain vanhoillislestadiolainen pääsee Taivaaseen vanhoillislestadiolaisen mielestä. Mutta muutenhan voi varmaan olla ystävä.