Lue keskustelun säännöt.
Perheeseen syntyi 3 lapsi ja 5v esikoinen oireilee kovasti. Kokemuksia?
03.12.2008 |
Tilanne on siis se perheeseemme syntyi 2kk sitten vauva ja isommat sisarukset ovat 2v ja 5v.
5v esikoisemme on tässä jo jonkin aikaa ollut todella kiukkuinen. Hän riehuu, ei tottele ja saa kovia raivon puuskia jolloin karjuu ja takoo itseään ja repii tukkaansa. Olen tiedostanut että kyse saattaisi olla mustasukkaisuudesta vaikkei hän vauvaa kohtaan sitä mitenkään osoita vaan hellii pientä vauvaa mieluusti.
Esikoisemme on olemassaankin temperamenttinen, eläväinen ja itsepäinen mutta nyt luonne korostuu reilusti. Olen puuttunut tuohon itsensä satuttamiseen ja kieltänyt siitä ja sanonut että sellainen ei ole sallitua vaikka kuinka siltä tuntuisi vaan suuttuminen puretaan muilla tavoin kuin itseä tai muita satuttamalla.
Vauva on tyytyväinen ja helppo joten aikaa isommille lapsillemme jää mukavasti. Kodinhoito toki nielee oman aikansa mutta pyrimme joka päivä yhdessä joko askartelemaan, piirtämään, rakentamaan tai pelaamaan sillä leikkiminen ei ole minun juttuni. Lisäksi sitten yhteiset jutustelut, kylpyhetket, iltasadut jne.
Lisäksi esikoinen haluaisi olla vauva välillä. Ei jaksa ulkoillessa kuulemma kävellä, haluaa leikkiä vauvaa niin että hänelle jutustellaan kuin vauvalle, kannetaan, hoidetaan jne. Tämä on ihan ok aina välillä mutta jos se menee joka tilanteessa heittäytymiseksi niin pulassa olen kolmen "pienen vauvan" (kun keskimmäinen lapsonen matkii isoveljeään kaikessa) kanssa.
Mitä mieltä olette? Onko teillä kokemuksia ja neuvoja tilanteeseen?
Kommentit (4)
pikkuveljen syntyessä olin 6-vuotias ja innokas vauvan hoitaja. Silti minua kalvoi sivullisuuden tunne ja välillä otinkin vauvan tuttipulloon sokerivettä ja menin juomaan sitä pihalle marjapensaan varjoon (veljeni syntyi heinäkuussa).
Omilla lapsilla ei ole ilmennyt sen kummempaa oirehdintaa, kun pieni sisarus on taloon tullut - isompien vauvailu on mielestäni ihan tavanomaista käytöstä ja ohimenevää - lapsia on 4 ja ikäerot 2-3 vuotta.
Kannattaa ottaa niissä kahdenkeskisissä jutusteluhetkissä puheeksi se miltä 5-vuotiaasta tuntuu uuden vauvan tulo perheeseen ja kerrot että hän saa olla vauvalle kateellinen ja mustasukkainen, myös äitiä ja isää kohtaan saa tuntea vihaa, kunhan teot eivät ole agressiivisia. Aino ja Pakkasen poika -kirja on muuten ollut meidän lasten suosikkeja tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ilmeistä mustasukkaisuuttahan tuo on, kuten itsekin olet todennut. Aika tekee tehtävänsä, kärsivällisyyttä. Tilanteen helpottumista odotellessa yritä jaksaa huomioda esikoista niin paljon kuin mahdollista. Jos vain voit, niin yritä saada järjestettyä kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Voisitte vaikka lähteä kahdestaan käymään jossakin kodin ulkopuolella; elokuvissa, uimassa, kauppareissulla, mikä teille sitten parhaalta tuntuu ja onnistuu käytännössä. Isä pärjää varmasti 2-v:n ja vauvan kanssa lyhyitä aikoja (vai miten tiheästi vauva on tisulla?). Viimeistään sitten, kun vauva saa jo muuta ruokaa tai vastiketta, sinun kannattaa panostaa esikoisen kanssa kahdestaan tekemiseen. Nythän voisi olla helpomi, jos isä järjestäisi kahdenkesikistä aikaa esikoisen kanssa.
Joo kahdenkeskeistä aikaa pitäisi järjestää enemmän. Vauva on niin tyytyväinen ja syömisvälitkin ovat melko pitkiä joten isi pärjää vallan hienosti jos tekisimme esikoisen kanssa kahden jotakin. Vauvan synnyttyä olin skarppina ja ehdoittelin esikoiselle että lähtisimme kahdestaan kirjastoon tai että lähtisimme kahdestaan ulkoilemaan tms. mutta silloin esikoinen ei sitä halunnut. Sitten lopetin kyselyn ja nyt luulen että olisi syytä aloittaa uudelleen kysely.
Eilen me pelasimme lasten huoneessa kahden afrikantähteä ja iskä viihdytti pienempiä. Se tuntuu myös olevan ok.
ap
pikkuveljen syntyessä olin 6-vuotias ja innokas vauvan hoitaja. Silti minua kalvoi sivullisuuden tunne ja välillä otinkin vauvan tuttipulloon sokerivettä ja menin juomaan sitä pihalle marjapensaan varjoon (veljeni syntyi heinäkuussa).
Omilla lapsilla ei ole ilmennyt sen kummempaa oirehdintaa, kun pieni sisarus on taloon tullut - isompien vauvailu on mielestäni ihan tavanomaista käytöstä ja ohimenevää - lapsia on 4 ja ikäerot 2-3 vuotta.
Kannattaa ottaa niissä kahdenkeskisissä jutusteluhetkissä puheeksi se miltä 5-vuotiaasta tuntuu uuden vauvan tulo perheeseen ja kerrot että hän saa olla vauvalle kateellinen ja mustasukkainen, myös äitiä ja isää kohtaan saa tuntea vihaa, kunhan teot eivät ole agressiivisia. Aino ja Pakkasen poika -kirja on muuten ollut meidän lasten suosikkeja tästä aiheesta.
Kahdenkeskeistä aikaa on nyt vaan järjestettävä ja toivottava että aika auttaa. Tänään tehtiin kahdestaan kirjastoreissu ja kokeiltiin sadutusta josta uudessa Meidän perhe lehdessä puhuttiin.
Aivan ilmeistä mustasukkaisuuttahan tuo on, kuten itsekin olet todennut. Aika tekee tehtävänsä, kärsivällisyyttä. Tilanteen helpottumista odotellessa yritä jaksaa huomioda esikoista niin paljon kuin mahdollista. Jos vain voit, niin yritä saada järjestettyä kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Voisitte vaikka lähteä kahdestaan käymään jossakin kodin ulkopuolella; elokuvissa, uimassa, kauppareissulla, mikä teille sitten parhaalta tuntuu ja onnistuu käytännössä. Isä pärjää varmasti 2-v:n ja vauvan kanssa lyhyitä aikoja (vai miten tiheästi vauva on tisulla?). Viimeistään sitten, kun vauva saa jo muuta ruokaa tai vastiketta, sinun kannattaa panostaa esikoisen kanssa kahdestaan tekemiseen. Nythän voisi olla helpomi, jos isä järjestäisi kahdenkesikistä aikaa esikoisen kanssa.